Ekotaideterapian mahdollisuudet luontosuhteen vahvistamisessa

Abstract

Tutkimukseni on taideperustainen toimintatutkimus ja tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena on kuvata ekotaideterapian mahdollisuuksia luontosuhteen vahvistamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa ekotaideterapian viitekehykseen perustuva työskentelymalli. Tutkimus sisältää myös taiteellisen osion, jossa tarkastelin omaa luontosuhdettani sekä ajan, paikan ja matkanteon merkityksiä matkoiltani Lapin tuntureille ja Himalajan vuoristoon.

Aineisto kerättiin elokuussa 2024 neljän ekotaideterapiatyöpajan aikana kaupunkiluontoympäristössä. Työpajoihin osallistui kuusi henkilöä. Aineistona toimivat osallistujien päiväkirjat ja työskentelystä kerätty dokumentaatio. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja hyödyntämällä runoanalyysiä. Analyysin tuloksena esiin nousi kolme luontosuhdetta kuvaavaa pääteemaa: aistiva ja kehollinen luontoyhteys; yhteys, muistot ja luonnon kiertokulku; sekä luova ja ekologinen luontosuhde.

Näiden teemojen pohjalta rakennettiin ekotaideterapian työskentelymalli, jossa teemat kietoutuvat yhteen terapeuttisen suhteen, taiteellisen työskentelyn ja luonnon luovan vuorovaikutuksen kokonaisuuteen.

Yhteenvetona todetaan, että ekotaideterapian menetelmät taidekasvatuksen osana avaavat mahdollisuuksia kokemuksellisuuteen, toimijuuteen ja luontosuhteen syventämiseen. Tutkimus tuo esiin ekotaideterapian potentiaalin paitsi yksilön luontosuhteen vahvistamisessa, myös laajemmin hyvinvointia tukevana ja kestävää kehitystä edistävänä lähestymistapana.

This thesis is an arts-based action research project and practice-oriented development work that aims to describe the potential of ecological art therapy in strengthening the human–nature relationship. The objective was to construct a working model grounded in the framework of ecological art therapy. The research also includes an artistic component in which I examined my own relationship with nature, as well as the meanings of time, place, and journeying in my travels to the fells of Lapland and the Himalayan mountains.

The data were collected in August 2024 during four ecological art therapy workshops held in an urban nature environment, with six participants. The material consisted of participants’ diaries and documentation of the creative process. The data were analyzed thematically and through methods of poetry analysis. The analysis produced three main themes characterizing the participants’ relationship with nature: sensory and embodied connectedness with nature; connection, memories, and natural cycles; and a creative and ecological relationship with nature.

Based on these themes, a working model of ecological art therapy was developed, in which the themes intertwine within the therapeutic relationship, artistic practice, and the creative interaction with nature.

As part of art education, ecological art therapy methods open possibilities for experiential learning, agency, and the deepening of the human–nature relationship. The study highlights the potential of ecological art therapy not only in strengthening the individual’s connection with nature, but also more broadly as an approach that supports well-being and promotes sustainable development.