Vanhuuden estetiikka ja siihen kietoutuva etiikka taiteilijan näkökulmasta

Abstract

Tämä taiteellinen tutkimus tarkastelee vanhuutta ympäristöestetiikan piiriin kuuluvan arjen estetiikan näkökulmasta. Taustalla tunnistetaan gerontologinen ja monitieteinen vanhuudentutkimus sekä sosiokulttuurisen innostamisen eetos kriittisen pedagogiikan alueella. Lähestymistapa korostaa havainnoinnin herkkyyttä yksilön ja yhteisön välisissä suhteissa.

Kirjoitustapa yhdistää omaelämäkerrallisia elementtejä, dialogista runoa ja kuvaa teoreettisen pohdinnan rinnalla. Retoriikkaan ovat vaikuttaneet ympäristöestetiikan arjen esteettinen havainnointi ja mannermainen filosofia. Tutkimuksen laadullisuutta syventää taiteilijatutkijan subjektiivinen näkökulma.

Tutkielma haastaa sairaus- ja hoitokeskeiset lähestymistavat vanhuuden kohtaamisessa ja korostaa vanhan ihmisen ainutlaatuisen identiteetin tunnistamista ja arvostamista. Näkökulmana on taiteen asiantuntijuus kulttuurisessa vanhustyössä. Tutkielma esittää, että myös vanhalla ihmisellä on oikeus omaan estetiikkaansa – tapaan aistia, jäsentää kokemuksia ja olla merkityksellisessä suhteessa ympäristöönsä.

Tutkielma kutsuu monialaiseen dialogiin, jossa taiteen asiantuntijuus voi rikastaa vanhustyön arkea ja arvopohjaa. Ei-tieto, kehollisuus ja kokemuksellisuus nostetaan keskiöön, ja niiden avulla luodaan uudenlaista yhteisöllisyyttä sekä tilaa oman näköiselle, arvokkaalle elämälle vanhuudessa.