Eutanasian laillistamista kannattavat ja vastustavat argumentit poliittisessa keskustelussa

Abstract

Eutanasia on kiistanalainen eettinen kysymys eikä Suomessa ole sen sallivaa lainsäädäntöä. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan eutanasian laillistamista kannattavia ja vastustavia argumentteja poliittisessa keskustelussa. Tutkimusaineistona käytetään vuonna 2024 käytyä eduskunnan lähetekeskustelua, jossa käsitellään eutanasian laillistamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta. Aineisto on analysoitu diskurssianalyysillä käyttäen argumentaatioanalyysiä sen osana.

Eduskunnan keskustelusta paikantui neljä erilaista eutanasiaan liittyvää argumenttityyppiä: argumentit, joilla sekä kannatettiin että vastustettiin eutanasiaa, eutanasiaa vastustavat argumentit, eutanasiaa kannattavat argumentit sekä eutanasiakantaa reflektoivat argumentit. Argumentit, joilla sekä kannatettiin että vastustettiin eutanasiaa liittyivät itsemääräämisoikeuteen, kärsimykseen sekä kansalaisten ja terveydenhuollon toimijoiden mielipiteeseen eutanasiasta. Argumentit, joilla ainoastaan vastustettiin eutanasiaa, olivat vaatimus huolehtia heikoimmista, eutanasiakriteerien ei-toivottu laajentuminen, väärinkäytökset ja virheet eutanasiaprosesseissa, eutanasialain säätämisen haasteet ja eutanasian ristiriitaisuus suhteessa lääkärin ammattiin ja etiikkaan. Eutanasiaa kannattavat argumentit taas olivat eutanasiaan liittyviä uhkakuvia purkavat argumentit, eutanasian määritteleminen armahtamisena sekä fyysisen toimintakyvyn menetys. Reflektoivissa argumenteissa pohdittiin kärsimystä, lääketieteen elämää pidentäviä keinoja, elämän pyhyyttä, nykylääketieteen tarjoamaa kivunlievitystä sekä muiden ihmisten vaikutusta potilaan esittämään eutanasiatoiveeseen.

Eutanasiaa vastustavissa argumenteissa korostui eutanasian tarkastelu lääkärin roolista käsin, mitä voi selittää kuolemisen prosessin medikalisoitu luonne. Eutanasian kannattamisen perustelu kärsimyksen vähentämisellä ja itsemääräämisoikeudella on yhdenmukaista käsityksen kanssa, jonka mukaan länsimainen ihminen haluaa olla terveyttään ja elämäänsä erilaisin tavoin kontrolloiva autonominen yksilö. Sekä kannattavissa että vastustavissa argumenteissa korostui sosiaalityön periaate heikommassa asemassa olevien puolustamisesta. Eduskunnan eutanasiakeskustelu ei noudattanut perinteistä hallitus-oppositio-linjaa, eivätkä kansanedustajat noudattaneet ryhmäkuria puheenvuoroissa, vaan muodostivat oman kantansa. Keskustelussa esitetyt reflektoivat argumentit edustavat epätyypillistä tapaa argumentoida poliittisessa keskustelussa.