"Pyörähtää, säikähtää ja lähtee pois" : Henkilöstön vaihtuvuuden merkitys lastensuojelun avo- ja sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden koetulle työhyvinvoinnille

Abstract

Lastensuojelun sosiaalityö on asiantuntijuutta ja pitkäjänteisyyttä edellyttävää sosiaalityötä. Tästä huolimatta työsuhteet lastensuojelussa ovat usein lyhyitä, eikä alan pitovoima ole kestävien työsuhteiden osalta riittävää. Kuormittuneisuus ja stressi ovat tyypillisiä seurauksia työskentelystä olosuhteissa, joissa tieto, aika ja resurssit ovat puutteellisia. Lastensuojelussa henkilöstön vaihtuvuus on usein suurta, mikä on yhteydessä sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Henkilöstön tiheä vaihtuvuus muokkaa työyhteisön dynamiikkaa ja haastaa tämän lisäksi myös asiakastyöstä suoriutumista. Vaihtuvuuden myötä tilanteiden kokonaiskuvan hallinta kärsii, eikä laajaa ymmärrystä lapsen tilanteesta ole välttämättä kenelläkään.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, millainen merkitys lastensuojelun henkilöstössä tapahtuvalla vaihtuvuudella on sosiaalityöntekijöiden psyykkiselle, sosiaaliselle ja henkiselle työhyvinvoinnille. Aineisto kerättiin kirjoitelmina ja haastatteluina lastensuojelun avo- ja sijaishuollon sosiaalityöntekijöiltä. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Sosiaalisen työhyvinvoinnin kannalta haitallista oli, ettei uusiin kollegoihin välttämättä koettu tarpeelliseksi tutustua, mikäli tämän oletettiin vaihtavan pian toiseen työhön. Lisäksi työyhteisön dynamiikan koettiin olevan jatkuvassa muutoksessa tiheän vaihtuvuuden seurauksena. Uusien sosiaalityöntekijöiden perehdyttämiseen ei koettu olevan riittävästi aikaa omien töiden ohella, mikä heikensi vastaajien psyykkistä työhyvinvointia. Henkiseen työhyvinvointiin liittyen kollegoiden väliset kohtaamiset saattoivat kärsiä, sillä uutta työntekijää pyrittiin jopa väistämään omien työkiireiden vuoksi. Vaihtuvuuden myötä yllättäen lisääntyneet asiakasmäärät haittasivat myös sosiaalityöntekijöiden tapaa kohdata asiakkaita, sillä perehtyminen jäi kiireen vuoksi puutteelliseksi. Tällä oli yhteys henkisen työhyvinvoinnin heikkenemiseen.

Niin psyykkisen, sosiaalisen kuin henkisenkin työhyvinvoinnin ulottuvuuden kannalta henkilöstön vaihtuvuudella vaikutti olevan selkeä yhteys sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Kuitenkin, mikäli vaihtuvuus työyhteisössä oli maltillista, tai henkilöstövaihdoksilla ei ollut vaikutusta sosiaalityöntekijöiden työmäärään, oli vaihtuvuuden merkitys työhyvinvoinnin kannalta vähäisempi. On kuitenkin huomioitava, että vaihtuvuus on vain yksi sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin heijastuva asia, eikä työhyvinvointi kokonaisuudessaan selity yksittäisten ilmiöiden kautta.