Käsinrakennetusta ja dreijatusta keramiikasta saven 3D-tulostukseen – tietokonemallintaminen, 3D-skannaaminen ja 3D-tulostus vaihtoehtoiseksi osaksi taidekeramiikan suunnittelu- ja valmistusprosessiani

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, miten 3D-teknologiat – erityisesti tietokonemallinnus, 3D-skannaus ja saven 3D-tulostus – voivat toimia vaihtoehtoisena osana taidekeramiikan suunnittelu- ja valmistusprosessia perinteisten menetelmien rinnalla. Tutkimus toteutettiin practice-led research -menetelmällä, jossa taiteellinen työskentely oli keskiössä ja toimi samalla tutkimuksen aineistona ja välineenä.

Tutkimuksessa havaittiin, että saven 3D-tulostus tarjoaa uudenlaisia muodonannon ja pintastruktuurien mahdollisuuksia, erityisesti nopean prototypoinnin, muodon monimutkaisuuden ja skaalattavuuden näkökulmista. Tulostusprosessi osoittautui kuitenkin paikoitellen teknisesti haastavaksi, vaativaksi ja säätöherkäksi, ja tulostusjälki poikkeaa selvästi käsintehdyistä tekniikoista. Tekniikka vaatii jatkuvaa materiaalikohtaista säätöä eikä tarjoa täysin toistettavia tuloksia, mutta toisaalta juuri tämän vuoksi jokainen teos on ainutlaatuinen.

Taiteellinen produktio huipentui kahteen näyttelyyn, joissa esiteltiin tutkimusprosessin aikana syntyneet teokset. Tutkimus osoitti, että digitaaliset valmistusteknologiat voivat rikastuttaa keraamikon työkalupakkia, vaikka ne eivät korvaa käsityöläisyyden perinteisiä arvoja. 3D-teknologioiden hyödyntäminen taidekeramiikassa vaatii uudenlaista osaamista ja asennetta, mutta tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia ilmaisun ja työprosessien kehittämiseen.

The aim of this master's thesis was to explore how 3D technologies - specifically computer modeling, 3D scanning, and ceramic 3D printing - can serve as alternative tools in the design and production processes of studio ceramics alongside traditional methods. The research was conducted using a practice-led research approach, where artistic work played a central role and simultaneously served as both material and method for the study.

The results showed that ceramic 3D printing offers new possibilities for form creation and surface structures, particularly in terms of rapid prototyping, complex geometries, and scalability. However, the printing process proved to be technically demanding, requiring constant material-specific adjustments and close monitoring. Unlike traditional methods, the printing process yields unique and unpredictable results, which also contributes to the individuality of each piece.

The artistic production culminated in two exhibitions, showcasing the works created during the research process. The study demonstrates that digital fabrication technologies can enrich the ceramic artist’s toolkit without replacing the values of traditional craftsmanship. Utilizing 3D technologies in ceramic art demands new skills and attitudes yet opens wide-ranging possibilities for expressive and technical innovation.