Sosiaalityöntekijöiden sijaistraumatisoituminen: Suojautumiskeinot ja riskitekijä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsiteltiin sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia ja tutkimustehtävä keskittyi sijaistraumatisoitumiseen. Teoreettinen tausta käsitteli sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin näkymiä sekä minkälaisia heikentäviä ja tukevia tekijöitä tähän liittyy. Tutkimustehtävän tarkoituksena oli tarkastella sosiaalityöntekijöiden sijaistraumatisoitumiseen liittyviä riskitekijöitä sekä suojaavia tekijöitä. Sijaistrauman tutkimusta sosiaalityöntekijöissä on tehty kansallisesti hyvin niukasti, minkä vuoksi koen sijaistrauman tutkimuksen tärkeäksi. Sosiaalityöntekijöiden työ on emotionaalisesti hyvin vaativaa, tiukkojen resurssien painaessa sosiaalityötä ahtaalle, minkä vuoksi työhyvinvoinnin tutkimus on merkityksellistä.

Tutkimus on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineisto koostui kymmenestä, sijaistraumaa sosiaalityön kentällä käsittelevästä, tutkimuksesta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, joka lähti liikkeelle aineistolähtöisenä, mutta sai teorialähtöisen analyysin piirteitä analyysin edetessä. Analyysi alkoi aineistosta käsin, mutta siirtyi tulosten tulkintavaiheessa teoreettisempaan tarkasteluun. Näin analyysi mahdollisti toisaalta aineiston omaleimaisen esille tuomisen ja toisaalta sen jäsentämisen osaksi aiempaa tutkimustietoa ja käsitteellistä viitekehystä.

Tutkimuksen tulokset jaettiin pääluokkiin, jotka käsittelivät sijaistraumatisoitumisen suojautumiskeinoja sekä riskitekijöitä työn sisältöön liittyen sekä yksilö- ja organisaatiotasolla. Työn sisällöllisiin riskitekijöihin liittyi olennaisesti sosiaalityöntekijöiden altistuminen asiakkaan traumoille ja uhkaavalle käytökselle. Itsehoidolliset toimenpiteet sekä rentoutumisen ja palautumisen kokemukset olivat tärkeitä sijaistrauman ehkäisyssä vireystilan säätelyn sekä kehon ja mielen rauhoittamisen kannalta. Tutkimustulosten mukaan sijaistraumatisoitumiselta suojasivat useat sosiaalityöntekijöiden henkilökohtaiset ominaisuudet, jotka liitettiin resilienssin käsitteeseen. Traumatausta sekä sosiaalityöntekijän työn ja vapaa-ajan yhteensopimattomuus lukeutui puolestaan yksilöllisiin riskitekijöihin. Työn sisällöllisiin riskitekijöihin lukeutui työn kuormitus ja rooliristiriidat, jotka liitin moraalisen ahdingon käsitteeseen. Puolestaan työstä syntyvät positiiviset tunteet eli myötätuntotyytyväisyyden kokemukset lukeutuivat sijaistrauman ehkäiseviin tekijöihin. Organisaatioon liittyvät sijaistraumaa ennaltaehkäisevät toimet liittyivät tutkimuksessa traumatietoiseen työotteeseen, jossa organisaation vastuulla on tarjota sijaistraumaa ennaltaehkäiseviä rakenteita sekä turvallisia tiloja käsitellä työssä aiheutunutta traumaa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että sosiaalityöntekijöiden on tärkeä kohdata ja käsitellä työstä aiheutuneita emotionaalisia reaktioita, mutta myös pitää huolta riittävästä palautumisesta ehkäistäkseen sijaistraumaa