"Kun kaikki nostaa kädet pystyyn niin lastensuojelu ottaa koppia" : Lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden vastuun kokemukset sijoitettujen nuorten mielenterveyskriiseissä

Abstract

Mielenterveyden haasteet ja vaikea psyykkinen oireilu ovat nuorten keskuudessa tunnistettava ilmiö. Tämä näkyy myös lastensuojelun ja sijaishuollon arjessa sekä kodin ulkopuolelle sijoitusten taustalla. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vastuustaan sijoitettujen nuorten mielenterveyskriiseissä sekä vastuun kokemukseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkielman tarkoituksena oli luoda käsitys sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden vastuun kokemuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä, ja siten ymmärrys kodin ulkopuolelle sijoitettujen sekä psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten palveluiden nykytilanteesta.

Tutkimuksen aineisto koostui seitsemän lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevän tai aiemmin työskennelleen sosiaalityöntekijän kokemuksista. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla sekä vapaamuotoisilla kirjoitelmilla. Tutkielmassa korostettiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vastuustaan fenomenologis-hermeneuttisen lähestymistavan mukaisesti. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Vastuun kokemuksia ja näihin kokemuksiin vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin vastuun, moniammatillisuuden ja asiantuntijuuden käsitteiden kautta.

Tutkielman tulosten perusteella sosiaalityöntekijät kokivat vastuunsa korostuvan psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten tilanteissa. Analyysin perusteella vastuu koettiin suureksi ja sitä verrattiin usein muiden asiakasnuorten tilanteissa toimivien asiantuntijoiden ja ammattilaisten vastuuseen. Etenkin terveydenhuollon ammattilaisten vastuu koettiin pienempänä, vaikka samaan aikaan vastaajat kokivat terveydenhuollon tuen ja roolin merkittävänä tilanteissa. Vastuun jakautuminen ammattilaisten kesken pohjautuu lainsäädäntöön ja sen luomiin vastuualueisiin. Tutkielman perusteella sosiaalityöntekijöillä on vastuu kokonaisvaltaisesta osaamisesta ja asiantuntijuudesta asiakkaiden tilanteissa, sillä lastensuojelu joutuu osittain paikkaamaan lasten ja nuorten tarvitsemia muita palveluita. Aineiston mukaan sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät rakenteet ja lainsäädäntö mahdollista tarkoituksenmukaista vastuunjakoa.