Kuntalaisen osallisuus kunnan hyvinvointipolitiikkaan kunnan hyvinvointisuunnitelman ja- kertomuksen kautta

Abstract

Hyvinvoitipalveluissa toteutunut sote-uudistus on ollut suurin koko Suomen kuntakenttää ja kuntien hyvinvointijohtamista koskettavista uudistuksista. Sote-uudistus on aiheuttanut kuntien asukkaille ja päättäjille paljon kysymyksiä siitä, miten toteutunut uudistus vaikuttaa kunnan rooliin ja hyvinvointivastuutehtävään, kun päävastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille ja kuntien vaikutusmahdollisuudet sote-palveluihin jäivät mahdollisimman hyvin toimivan yhteistyön varaan. Aluevaltuustossa pienillä kunnilla on lähes mahdottomuus saada äänensä kuuluviin, koska isommilla kunnilla on enemmistö aluevaltuuston ja -hallituksen edustajissa.

Suomessa hyvinvoinnin edistämisen on katsottu jo pitkään olevan julkisen sektorin yksi tärkeimmistä tehtävistä ja siksi yleisesti onkin puhuttu hyvinvointivaltiosta. Viimeisten vuosikymmenien aikana on Suomalaisessa julkishallinnossa tapahtunut suuria hallinnollisia uudistuksia, joiden kautta on hyvinvointivaltio siirtynyt hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Muutoksen myötä vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista on siirtynyt valtiolta ja kunnilta hyvinvointialueille sekä kansalaisyhteisöille ja kuntalaisille, jonka seurauksena jokaisen kuntalaisen vastuu omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan on lisääntynyt huomattavasti. Valtionohjausta on kevennetty aina 1990-luvulta alkaen, kuitenkin sote-uudistuksen myötä valtio on uudelleen kiristänyt ohjaustaan hyvinvoitipalveluissa ja tiukenneen taloudellisen tilanteen myötä valtion ohjaus hyvinvointialueiden ohjauksessa on tiukentunut edelleen. Valtio ohjaa erilaisilla laeilla ja asetuksilla kuntien vastuulta hyvinvointialueille siirtyneitä sote-palveluja.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet perinteisesti kuntien hyvinvointityön edistäjiä ja vastuu kunnalla olleesta terveyden ja hyvinvoinnin ennaltaehkäisystä oli keskitetty sote-palveluihin. Kunnan hyvinvointitehtävän helpottamiseksi on lakiin kirjattu velvoite laaja-alaisesta yhteistyöstä hyvinvointistrategian luomiseksi. Laaja-alaisen yhteistyön avulla tuetaan hyvinvointijohtamisen onnistumisen mahdollisuutta kokonaisvaltaisella tasolla, pitkäjänteisenä yhteistyönä. Pitkäjänteinen yhteistyö työskentely luo poikkihallinnollisia rakenteita, jotka rikkovat eri sektorien ja toimijoiden välisiä rajoja sekä samalla ottavat mukaan kansalaisjärjestöt ja kuntalaiset aktiivisina toimijoina kunnan hyvinvointityöhön.

Tulevaisuudessa enenevässä määrin kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen ei ole enää yksin kunnan tehtävä, vaan kuntalaiset ovat tärkeä osa sitä. Kunnan hyvinvointistrategian tärkeät työkalut ovat hyvinvointisuunnitelma ja hyvinvointikertomus, joiden valmistelussa, toteutuksessa, seurannassa ja kehittämisessä on erityisen tärkeää huomioida kuntalainen aktiivisena toimijana. Kuntien kiristyneet talousnäkymät on pakottanut kunnat ymmärtämään, että toimijat eivät voi olla vain kunnan virkamieskoneistoa vaan tarvitaan kuntalaisten aktiivista ja omaehtoista toimintaa, jotta saavutetaan asetetut tavoitteet kunnan taloudentasapainon säilyttämisessä. Kunnan ja kuntalaisten hyvinvointi ei ole enää kunnan viranhaltijoiden vastuulla, vaan jokaisen kun-talaisen vastuulla. Vastuu hyvinvointijohtamisesta korostuu, joten jos valtio ja kunnat vastaavat vain rahasta ja sitten kuntalaiset itse omasta hyvinvoinnistaan, niin tärkeäksi kysymykseksi muodostuu: Miten kuntalainen saa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa oman hyvinvointiinsa sekä samalla koko kunnan ja sen kuntalaisten hyvinvointiin?

Tämän Pro gradu- tutkielman teemana on, kuinka kuntalaisen osallisuus kunnan hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen pohjalta katsottuna otetaan huomioon. Hyvinvointikertomukselle on laissa laadinta velvoite, jonka vuoksi hyvinvointikertomus tulee olla jokaisessa kunnassa tehtynä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisiin asioihin on kiinnitetty huomiota ja miten osallisuutta on hyödynnetty valmistelussa ja käytäntöön viennissä sekä seurannassa. Haen vastausta osallistamisen tarkoitukseen, osallistutetaanko vain näennäisesti vai osallistutetaanko, jotta kuntalaisen ääni tulisi kuulluksi ja eriarvoisuuden tunnistaminen toteutuisi paremmin. Tutkimus on samalla kypsyys analyysi valittujen kuntien hyvinvointityön hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen kautta. Tutkimuksen suoritin aineiston sisällön analyysina ja aineistona käytin Espoon, Oulun, Tampereen ja Vantaan hyvinvointikertomuksia ja -suunnitelmia. Tuloksena sain käsityksen, että otannan kaupungeissa kuntalaisen osallisuus ymmärrettiin hyvin eri lailla ja eri laajuisesti, joka vaikutti tosiasialliseen kuntalaisten osallistamiseen. Kuntalaisia osallistutettiin hyvin eri tasoisesti vaihdellen kyselyistä aina työpajoihin. Tutkimukseni loppupäätelmänä on, että kunnissa on vielä paljon tehtävää, jotta kuntaisten osallisuus hyvinvointityöhön tulee hyödynnettyä mahdollisimman täydellisesti. Kuntien tulee oppia entistä peremmin hyödyntämään kuntaisten osallisuus, jotta hyvinvointityön vaikuttavuus kunnassa paranee.