”Valitsi sitten Suomen rasistisimman pelin” : etnografinen tutkimus uskonnonopetuksen menetelmistä yhdessä pääkaupunkiseudun koulun 6.luokassa

Abstract

Suomalaisessa yhteiskunnassa on pitkään keskusteltu alakoulun uskonnonopetuksen paikasta ja toteutustavoista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uskonnonopetuksen menetelmiä yhdessä pääkaupunkiseudun koulun 6.luokassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten luokanopettaja perustelee valitsemiaan opetusmateriaaleja ja oppimisympäristöjä, millaisissa tilanteissa opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus on aktiivisimmillaan sekä miten opettaja kuvaa arvioivansa oppilaiden oppimista ja opetusmenetelmien toimivuutta. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä väestön monikulttuuristumisen myötä myös koulun täytyy pohtia katsomusaineiden opetusten sisältöjä ja toteutustapoja uusista näkökulmista.

Tutkimus on laadullinen ja aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys jäsentyy etnografiasta, joka sopii hyvin tähän tutkimukseen, jossa haluttiin syventyä luokkahuoneen arkeen ja opetustilanteisiin. Aineistonkeruu toteutettiin havainnoinnin ja puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluun osallistui luokanopettaja ja havainnointiin neljän eri kuudennen luokan oppilaat uskonnonopetuksen ryhmästä sekä luokanopettaja. Tutkimuskysymys on rajautunut alakoulun 6.luokkaan, jossa etnografinen aineistonkeruu on toteutettu opetusharjoittelun yhteydessä. Kotimaista tutkimusta aiheesta on löydettävissä vain vähän. Alakoulun uskonnonopetuksen tutkimista voidaan pitää tärkeänä eriytymiskehityksen, sosialisaatio- ja integraatiokysymysten, mutta myös tutkimuksen itseisarvon näkökulmasta, sillä aihetta on suomalaisessa tutkimuksessa tutkittu varsin vähän.

Tutkimuksen tulokset osoittavat uskonnon opetusmenetelmien rakentuvan ajankohtaisista ja monipuolisista opetusmateriaaleista, opettajan ja oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta, jossa painottuu opettajan oppimisen ohjaajan rooli sekä arvioinnista, joka toimii niin opetusta ohjaavana välineenä kuin menetelmänäkin. Tutkimusten mukaan opettajat kaipaavat uskonnonopetukseen lisää ajantasaista koulutusta. Tämä tutkimus voi antaa lisätietoa sellaisista uskonnonopetuksen menetelmistä, jotka tukevat oppilaiden kasvua kohti monikulttuurista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa.