Managerialistiset johtamiskäytännöt hoivan lähijohtamisessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarkastella hoivan johtamisen merkityksiä ja jännitteitä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa Nancy Fraserin hoivakriisiteorian viitekehyksessä. Tutkielmassa analysoidaan, miten hoivan johtajat kokevat työnsä suhteessa hoivan arvoihin, eettisiin ristiriitoihin ja julkisen palvelutuotannon muutokseen. Lähtökohtana on ajatus, että hoivakriisi ei ole pelkästään resurssien tai rakenteiden ongelma, vaan syvällinen yhteiskunnallinen jännite hoivan ja talouden välillä.

Empiirinen aineisto koostuu sosiaalipalveluiden lähijohtajien haastatteluista, jotka analysoitiin teemoittain etenevällä sisällönanalyysillä. Menetelmä mahdollisti johtajien kokemusten ja merkitysten tarkastelun heidän omista näkökulmistaan käsin sekä teoreettisen viitekehyksen ja aineiston joustavan vuoropuhelun.

Tutkimus osoittaa, että hoivan lähijohtaminen on jatkuvaa tasapainoilua hallinnollisten vaatimusten, eettisten arvojen ja inhimillisen työn välillä. Johtajat toimivat ympäristössä, jossa resurssien niukkuus, jatkuvat muutokset ja tehokkuuden eetos määrittävät työn arkea. Tulokset korostavat tarvetta johtamismalleille, jotka tunnistavat hoivan erityispiirteet ja tukevat lähijohtajien mahdollisuuksia toimia hoivan ehtojen mukaisesti.

Tutkimuksen keskeinen anti on siinä, että se yhdistää kriittisen yhteiskuntateorian, feministisen hoivateorian ja organisaatiotutkimuksen näkökulmat hoivatyön johtamisen analyysiin ja rakentaa siten teoreettista siltaa makrotason yhteiskunnallisten rakenteiden, kuten uusliberalistisen hallinnan ja talouspolitiikan sekä mikrotason arkijohtamisen käytäntöjen välille.