Suutarin lapset – sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia tuen hakemisesta ja sosiaalipalveluiden asiakkuudesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten omia tuen hakemiseen ja sosiaalipalveluiden asiakkuuteen liittyviä kokemuksia. Tavoitteena on ymmärtää, millaisia merkityksiä ammattilaiset antavat omalle asiakkuudelleen ja tuen hakemiselle sekä miten nämä kokemukset vaikuttavat heidän ammatilliseen identiteettiinsä.

Avainkäsitteinä toimivat sosiaalialan ammattilaisuus, rooli ja ammatti-identiteetti ja teoreettisina lähtökohtina Erving Goffmanin (1959; 1963; 1967) dramaturginen sosiologia, rooliteoria, kehysanalyysi sekä stigmaa ja kasvotyötä käsittelevät näkökulmat. Tutkimus on laadullinen ja nojaa fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Aineisto koostuu 98 sosiaalialan ammattilaisen kyselyvastauksesta. Aineisto analysoitiin kahdessa vaiheessa käyttäen teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä muodostaen keskeiset kokemusteemat (avun saaminen, kohtaaminen, haavoittuvuus ja roolien jännite). Tämän jälkeen sovellettiin Goffmanin kehysanalyysiä jäsentämään aineistosta nousseita tulkintakehyksiä. Sovellettu kehysanalyysi tuotti neljä toisiinsa kietoutuvaa tulkintakehystä: (1) ammattilaisesta asiakkaaksi -kehys, (2) stigman ja paljastumisen pelon kehys, (3) kohtaamaton järjestelmä -kehys ja (4) reflektiivisen oppimisen kehys sekä viides tulkintakehyksiä läpäisevän luottamuksen ja epäluottamuksen metakehyksen. Kehykset rakentavat yhdessä moraalisen prosessin, jossa ammatillinen identiteetti joutuu murrokseen, kohtaa häpeän ja järjestelmän etäisyyden, mutta voi myös muuntua reflektiivisen oppimisen ja eettisen kasvun kautta.

Tutkimuksella on sekä teoreettinen että käytännöllinen kontribuutio: se laajentaa Goffmanin käsitteiden sovelluskenttää sosiaalialan sisäisiin roolimuutoksiin ja tekee näkyväksi ammattilaisten omat asiakkuuskokemukset palvelujärjestelmässä. Sosiaalialan ammattilaisten asiakkuuskokemukset jakavat monia samoja teemoja kuin muiden asiakkaiden kokemukset, mutta niihin erityinen refleksiivinen ja moraalinen ulottuvuus, jossa ammatillinen identiteetti ja henkilökohtainen haavoittuvuus limittyvät toisiinsa. Tulokset syventävät ymmärrystä sosiaalialan vuorovaikutuksen eettisestä luonteesta ja osoittavat, että arvokkuuden, osallisuuden ja kuulluksi tulemisen tarve on yhteinen kaikille asiakkaille. Asiakkuus ammattilaisen näkökulmasta näyttäytyy moraalisena ja identiteettiä koskettavana kokemuksena. Sosiaalialan järjestelmä näytti sekä ylläpitävän että horjuttavan arvokkuutta ja luottamusta. Tuen tarve koettiin samaan aikaan haavoittavana ja ammatti-identiteettiä vahvistavana kokemuksena. Tulokset auttoivat ymmärtämään sitä, miten kuvattujen asiakasrooli-kokemusten kautta ammattilainen voi löytää työhönsä uudenlaista herkkyyttä, empatiaa ja ymmärrystä auttamisen eettisestä perustasta sekä sosiaalipalveluiden järjestelmän luonteesta.