Perushyödykkeiden hintakehityksen vaikutus insolvenssimenettelyihin

Abstract

Tutkielma tarkastelee, millä erilaisilla tavoilla velallisen maksukyvyn heikkeneminen hänestä riippumattomista syistä, esimerkiksi perushyödykkeiden hintojen nousun vuoksi, vaikuttaa eri insolvenssimenettelyiden toteuttamiseen. Tutkielma tuottaa lainopillista tulkintaa lain yksityishenkilön velkajärjestelystä, lain yrityksen saneerauksesta, ulosottokaaren sekä konkurssilain suhteesta tilanteeseen, jossa velallisen maksukyky heikkenee olennaisesti hänestä riippumattomista syistä. Arviointi pohjautuu asiaankuuluviin lakeihin ja asetuksiin sekä lainvalmisteluasiakirjoihin. Oikeuskirjallisuutta aiheesta on niukasti, jolloin kirjallinen lähdemateriaali perustuu pitkälti insolvenssioikeuden perusteoksiin. Käsiteltävä lainsäädäntö on myös muuttumassa, joten tutkielmassa käsitellään myös ehdotettuja muutoksia.

Tutkielman perusteella on havaittavissa, että perushyödykkeiden hintojen noususta johtuvaa heikentynyttä maksukykyä ei ole suoraan huomioitu perusteena velkajärjestelyn tai yrityssaneerauksen maksuohjelmien muuttamiselle. Kasvavat perushyödykkeiden hinnat on huomioitu kattavammin ulosoton toteuttamiseen vaikuttavina tekijöinä, kun asiaa verrataan yrityssaneeraukseen sekä yksityishenkilön velkajärjestelyyn. Suojaosuusjärjestelmän soveltuvuus velallisen heikentyneeseen maksukykyyn vastaamisessa on rajallinen. Palkasta ulosmitattavan määrän alentamisen osalta on havaittavissa selkeästi, että perushyödykkeiden hankkimisesta aiheutuvat kulut voivat muodostaa perusteen alentaa ulosmitattavaa määrää. Ulosoton vapaakuukausijärjestelmää ei puolestaan voida pitää kovinkaan tehokkaana keinona vastata pitkäaikaiseen perushyödykkeiden hintojen kasvuun. Yritysvelallisten osalta ulosoton helpotukset ovat rajallisempia. Maksusuunnitelmaa ja maksusopimusta on pidettävä joustavina perintäkeinoina, joiden avulla on mahdollista toteuttaa talouden muutokseen mukautuvia ulosmittauksia. Konkurssin osalta todetaan, että luonnollisen henkilön konkurssi on teoreettisesti mahdollinen perushyödykkeiden hintojen noususta aiheutuvan maksukyvyttömyyden vuoksi, mutta ei tällaista konkurssia ole syytä pitää todennäköisenä. Yritysvelallisen osalta konkurssi on toisaalta mahdollinen.

Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että ulosotossa keinot muuttaa ulosottomenettelyä ovat moninaisemmat ja laajemmat, kuin velkajärjestelyn tai yrityssaneerauksen vastaavat. Lisäksi velallisen asemaa turvataan usealla erilaisella turvamekanismilla. Konkurssin osalta puolestaan todetaan, että luonnollisen henkilön konkurssin ollessa epätodennäköinen, yritysvelallisen konkurssiin perushyödykkeiden hintojen nousu ei muodosta estettä.