Sosiaalityöntekijöiden harkintavalta aikuissosiaalityön asiakkuuteen valikoitumisessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin sosiaalityöntekijöiden harkintavaltaa aikuissosiaalityön asiakkuuksien valikoitumisessa. Tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä aikuissosiaalityön asiakkuuteen valikoitumisen taustalla olevasta harkintavallasta ja sitä ohjaavista tekijöistä. Tarkoituksena oli selvittää, millaisena harkintavalta näyttäytyy aikuissosiaalityön asiakasvalikoinnissa sosiaalityöntekijöiden kuvaamina. Tutkimuksen kohteena olivat harkintavaltaa sisältävät sosiaalihuoltolain mukaiset aikuissosiaalityön työprosessit ja käytännöt.

Tutkielman aihe sijoittui suomalaisessa hyvinvointivaltiokontekstissa viranomaisasemassa toteutettavaan aikuissosiaalityöhön. Tutkielman teoreettinen tausta kiinnittyi yhtäältä perinteiseen keskusteluun sosiaalityön harkintavaltaa rajaavista ja mahdollistavista tekijöistä, toisaalta ajankohtaiseen keskusteluun harkintavallan luovasta käyttämisestä sekä harkintavallan uudenlaisista käyttötiloista muuttuneessa toimintaympäristössä. Asiakkuuteen valikoitumista tarkasteltiin suhteessa erilaisiin asiakaskategorioihin ja hallinnollisiin rajanvetoihin, vastuullistamisdiskurssiin sekä resurssien kohdentamisen sääntöihin. Tutkimuskysymyksenä oli, millaiset tekijät ohjaavat sosiaalityöntekijöiden harkintavaltaa aikuissosiaalityön asiakkuuksien valinnan päätöksenteossa.

Tutkielma toteutettiin laadullisena, fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen nojaavana tutkimuksena. Aineisto kerättiin yhden hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiltä kahden fokusryhmähaastattelun avulla, joista ensimmäiseen osallistui kolme sosiaalityöntekijää ja toiseen kaksi. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkielman tuloksena hahmottui kolme erillistä mutta toisiinsa kytköksissä olevaa asiakkuuksien valintaa ohjaavaa harkintavallan ulottuvuutta: asiakkaan toimijuus ja vastuu, ammatillisuus ja arvot sekä rakenteiden jäykkyys ja mukautuvuus. Ulottuvuuksissa aikuissosiaalityön harkintavalta asiakkuuksien valinnassa näyttäytyy relationaalisena – vahvasti kontekstiin sidonnaisena sekä lukuisissa eri toimijoiden ja rakenteiden suhteissa muototutuvana. Ulottuvuudet ohjaavat päätöksentekoa tilannekohtaisesti, limittäisesti ja epäsymmetrisesti suhteessa toisiinsa, minkä vuoksi harkintavalta on aina erityistä. Vaikka aikuissosiaalityössä byrokraattinen harkintavalta voi korostua monessa tilanteessa suhteessa professionaaliseen harkintavaltaan, on sosiaalityöntekijöiden ammatillisella vapaudella myös tilaa toimia ja löytää luovia ratkaisuja asiakkaiden edun toteuttamiseksi. Tutkielman tulokset auttavat hahmottamaan aikuissosiaalityön ja siihen sisältyvän päätöksenteon erityisyyttä osana sosiaalityön tehtävää edistää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteita ja hyvinvointia.