Lupaus elämisen mahdollisuuksista. Optimistisia kiinnittymisiä Soklin kaivoshankkeeseen

Abstract

Tutkielma tarkastelee Soklin kaivoshankkeeseen liittyvää optimismia ja sen affektiivista rakennetta Savukosken paikallisyhteisössä. Soklin kaivoshanketta on valmisteltu 1960-luvun lopulta lähtien, mutta kaivosta ei ole koskaan rakennettu. Lupaus työpaikoista ja elämisen mahdollisuuksista on kuitenkin säilynyt vahvana osana paikallisia tulevaisuuskuvia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten hankkeen kannattajat sanoittavat toiveitaan ja kaivoshankkeen mahdollisia riskejä, sekä miten heidän affektiiviset kiinnittymisensä heijastavat Lauren Berlantin teorian kautta tulkittua optimismia tai julmaa optimismia.

Tutkimus on laadullista tutkimusta, jossa aineiston analyysimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkielmassa sovelletaan affektiteoriaa. Tutkimusaineisto koostuu viidestä puolistrukturoidusta haastattelusta ja osallistuvasta havainnoinnista kaivosyhtiön järjestämissä kaivoskahvi-tilaisuuksissa. Aineistosta on selvästi erotettavissa kolme toisiinsa liittyvää optimistisen kiinnittymisen ominaisuutta. Historiallinen konteksti muodostaa rakenteen, jossa subjektit suuntautuvat kohti elämää järjestäviä toiveita ja lupauksia. Toiveet ja lupaukset ovat epävarmaa elämää järjestäviä hyvän elämän fantasioita. Epäsuora näkökulma kuvaa fantasian tapaa jäsentyä ristiriidat piilottavaan muotoonsa.

Aineistossa hahmottuu kaksi historiallista kehityskulkua, jotka muodostavat affektiivisen rakenteen. Ensimmäinen kehityskulku on Savukosken kunnan elinkeinopoliittinen historia ja toinen merkittävä historiallinen kehityskulku on Soklin kaivoshankkeen historia. Ne yhdessä määrittävät sitä, mikä paikallisesti nähdään mahdollisena ja mikä mahdottomana. Soklin tapaus kuvaa sitä, miten paikalliset toiveet, aluepolitiikka, globaalit talous- ja ympäristökysymykset sekä uusliberaalit politiikat kietoutuvat yhteen arktisessa maailmanpolitiikassa.

Tulokset osoittavat, että Soklin kaivoshankkeeseen kohdistuva optimismi rakentuu historiallisista kokemuksista, paikallisista elinvoimakysymyksistä ja laajemmista uusliberaaleista kehitysnäkymistä, joissa luonnonvarojen hyödyntäminen nähdään sekä aluekehityksen että vihreän siirtymän edellytyksenä. Optimismi sisältää kuitenkin ristiriitaisia piirteitä, koska se ylläpitää toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mutta samalla kaventaa mahdollisuuskuvia muiden kehittämishankkeiden jäädessä varjoon.

This thesis examines the optimism surrounding the Sokli mining project and its affective structure within the local community of Savukoski. Preparations for the Sokli mine have been ongoing since the late 1960s, yet the mine has never been built. Nevertheless, the promise of jobs and opportunities for livelihood has remained a strong part of local visions of the future. The aim of the study is to explore how supporters of the project articulate their hopes and the potential risks of the mine, and how their affective attachments reflect optimism or cruel optimism interpreted through Lauren Berlant’s theory.

The study is qualitative, employing theory-driven content analysis as its method. Affect theory is applied throughout the thesis. The research material consists of five semi-structured interviews and participant observation at “mining café” events organized by the mining company. Three interrelated characteristics of optimistic attachment can be clearly distinguished in the material. The historical context forms a structure in which subjects orient themselves toward hopes and promises that organize life. These hopes and promises are fantasies of a good life that structure uncertain existence. An indirect perspective illustrates how the fantasy takes shape in a form that conceals contradictions.

Two historical trajectories emerge in the research material, together forming the affective structure. The first trajectory is the economic policy history of the municipality of Savukoski, and the second is the history of the Sokli mining project. Together they define what is locally perceived as possible and what as impossible. The Sokli case illustrates how local hopes, regional policy, global economic and environmental issues, and neoliberal politics intertwine in Arctic world politics.

The results show that optimism directed toward the Sokli mining project is constructed from historical experiences, local questions of vitality, and broader neoliberal development perspectives, in which the exploitation of natural resources is seen as a prerequisite both for regional development and for the green transition. However, this optimism contains contradictory features, as it sustains hope for a better future while simultaneously narrowing the horizon of possibilities by sidelining other development projects.