Toisin tehty perhe - Kumppanuusvanhemmuuden rajat ja mahdollisuudet yhteiskunnan kontekstuaalisissa perhekäsityksissä

Abstract

Pro gradu – tutkielmassani tutkin kumppanuusvanhemmuuden narratiiveja, jotka kuvaavat kumppanuusvanhemmuuden tunnistamista yhteiskunnassa niin arkisissa käytännöissä kuin institutionaalisesti. Kiinnitän huomioni siihen, millaisia ovat kumppanuusvanhemmuuden ja yhteiskunnallisten perhekäsitysten kohtaamiset ja missä kaikkialla näitä kohtaamisia tapahtuu. Kumppanuusvanhemmuuden ja lapsiperheellistymisen politiikkatieteellinen tutkimus on tärkeää, sillä perhettä määritellään ja tuotetaan jatkuvasti useammalla eri politiikan osa-alueella. Perheille tehdään politiikkaa ja perheistä tehdään politiikkaa.

Aineistoni koostuu seitsemästä tutkimushaastattelusta: kuusi kumppanuusvanhempien haastattelua ja yksi asiantuntijahaastattelu. Aineisto on analysoitu narratiivisen analyysin keinoin, ja tutkielmassani on vahva sosiaalikonstruktionistinen tutkimusote. Kumppanuusvanhemmuutta ja perheitä ilmiöinä sen sijaan olen lähestynyt kriittisen perhetutkimuksen näkökulmasta.

Keskeisiä tutkimustuloksia ovat narratiivit näkymättömyydestä ja kohtaamattomuudesta. Kumppanuusvanhemmuus on perhemuoto, joka täytyy tehdä ja tuottaa näkyväksi. Toisaalta monissa kohtaamisissa se myös kohdataan positiivisesti, mielenkiinnolla ja uteliaisuudella. Hedelmöityshoitoihin ja perhevapaauudistukseen liittyy taas kaksi erilaista narratiivia – rajoittavuus ja mahdollistaminen. Erityisenä mahdollisuuden narratiivina korostuu normin ulkopuolinen vapaus. Siinä missä kumppanusvanhemmuus toisaalla on näkymätön, normin ulkopuolisessa vapaudessa se on voimavara ja erilaisten elämäntilanteiden yhteensovittamisen mahdollistaja.

Kumppanuusvanhemmuuden narratiivit ovat monipuolisia, erilaisia ja keskenään jopa ristiriitaisia. Kumppanuusperheet ovat moninainen ryhmä ja tämä moninaisuus heijastuu myös narratiiveihin. Toisaalta myös yhteiskunta tulkitsee perheitä ja toivottaa kumppanuusvanhemmat tervetulleeksi perheiden piiriin hyvin vaihtelevasti ja tilannesidonnaisesti. Siinä missä toisaalla tuotetaan kapeaa käsitystä heteroseksuaalisista ydinperheistä, toisaalla tunnistetaan ja tunnustetaan perhesuhteiden monimuotoisuus.

Tärkeässä osassa ovat myös viranomaiset ja terveydenhuollon ammattilaiset. He saattavat omalla toiminnallaan tehdä kumppanuusvanhemmuutta näkyväksi siellä, jossa rakenteet tuottavat kapeaa käsitystä ja toisaalta sulkea sitä ulos siellä, jossa juridiset mahdollisuudet perhemuodon tunnistamiselle olisivat olemassa.