Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten omaishoidon tuen palvelun merkityksestä osana perheiden palvelukokonaisuuksia

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten omaishoidon tuen palvelun merkityksestä osana perheiden palvelukokonaisuuksia. Tutkimusaihe on tärkeä sen ajankohtaisuuden ja tutkimuskatveen vuoksi. Hyvinvointialueiden tavoitteisiin kuuluu tarpeiden mukaisten ja yhdenvertaisten palveluiden järjestäminen, joten myös omaishoidon tuen kriteereitä hyvinvointialueiden välillä pyritään yhtenäistämään. Omaishoidon tukea hakevien lasten määrä on noussut, vaikka lasten määrä väestössä on vähentynyt. Aiempaa tutkimusta löytyy ikääntyneiden omaishoidon tuesta, mutta lasten omaishoidon tuen osalta tutkimusta on tehty selkeästi vähemmän. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin viiden vammaisten palveluiden sosiaalityöntekijän puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä temaattisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui tarvevastaavuuden ja palveluintegraation käsitteisiin.

Esiin nousseita pääteemoja olivat omaishoidon tuen palvelun arvioinnin haastavuus, omaishoidon tuen tarvevastaavuus suhteessa muihin palveluihin sekä lapsen etu ja vanhemman vastuu. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden kokemukset omaishoidon tuen palvelun merkityksestä osana lasten ja perheiden palvelukokonaisuuksia ovat monitahoisia ja sisältävät haasteita. Omaishoidon tuen palvelun ei nähty kaikissa tilanteissa vastaavan alaikäisten lasten tarpeisiin. Monitasoisia haasteita koettiin palvelun arvioinnissa sekä lain ja soveltamisohjeiden tulkinnassa. Palveluintegraatiota eli palveluiden yhteensovittamista muiden palveluiden kanssa ei koettu saumattomana. Yhteistyön tekeminen nähtiin haastavana, ja eri organisaatioiden tuntemuksen omaishoidon tuen palvelusta koettiin heikentävän sujuvaa asiakkaiden tarpeisiin sopivien palvelumuotojen löytämistä.

Omaishoidon tuen palvelu alaikäisille nähtiin osin ristiriitaisena, sillä vanhemmalla on lähtökohtaisesti velvollisuus huolehtia alaikäisestä lapsestaan. Lapsen etu ja vanhemman vastuu korostuivatkin sosiaalityöntekijöiden näkemyksissä läpi tutkimuksen. Omaishoidon tuen palvelun sisältämät omaishoidon vapaat ja rahallinen palkkio haluttaisiin erottaa toisistaan. Mikäli vapaat olisivat oma palvelumuotonsa, voitaisiin perheiden palveluntarvetta tukea paremmin. Omaishoidon tuen palkkio voitaisiin integroida esimerkiksi Kelan vammaisetuuksiin. Näin voitaisiin paremmin kohdistaa tuki ja apu heille, joiden tilanne on kaikkein haastavin.