Lähisuhdeväkivallan kriminalisointi – vertailukohtana Ruotsin törkeä rauhanloukkausrikos

Abstract

Tutkielmassa selvitetään Ruotsin törkeän naisrauhanloukkaus- ja rauhanloukkausrikossäännöksen sisältöä ja ongelmakohtia, jotta voidaan löytää eroja ja yhtäläisyyksiä suomalaisen lähisuhdeväkivaltaa koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn kanssa. Tutkielman pääasiallinen metodi on oikeusvertailu. Vertailun kautta pohditaan rauhanloukkausrikoksen soveltuvuutta suomalaiseen rikosoikeudelliseen järjestelmään sekä säännöksen suomalaiselle yhteiskunnalle tarjoamia hyötyjä. Päätelmät sisältävät kriminaalipoliittisia ja de lege ferenda -näkökulmia. Kriminalisointia lähestytään myös henkisen väkivallan näkökulmasta.

Tutkielma osoittaa, että monimuotoista ja erityispiirteistä lähisuhdeväkivaltaa on haastavaa kriminalisoida kokonaisuutena. Ruotsin törkeä rauhanloukkausrikossäännös on pyrkinyt ilmiön kriminalisointiin, mutta haasteita ovat tuottaneet niin säännökseen luotujen yksityiskohtien tulkinta ja soveltaminen kuin säännöksen tavoitteiden toteuttaminen lähisuhdeväkivallan luonteesta johtuen. Osittain saavuttamattomien tavoitteiden vuoksi Ruotsissa on päädytty luomaan uusi henkistä väkivaltaa koskeva säännös.

Suomessa lähisuhdeväkivaltaa ei ole kriminalisoitu omalla säännöksellään. Törkeän rauhanloukkaussäännöksen kaltainen kriminalisointi tarjoaisi Suomelle tehokkaampaa kansainvälisten velvoitteiden sekä laillisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden toteuttamista. Säännös huomioisi lähisuhdeväkivallalle tyypillisen toistuvuuden. Lisäksi säännös voisi korostaa käsitystä lähisuhdeväkivallan moitittavuudesta ja vaikuttaa asenteisiin sekä huomioida nuorisonäkökulman. Samanlaisia tavoitteita voisi täyttää erityisesti henkistä väkivaltaa kriminalisoiva säännös. Tutkielmassa päädytään ultima ratio -periaate huomioiden lopputulokseen, ettei useita näistä tavoitteista voida toteuttaa ilman rikosoikeudellista interventiota.