Poliisimiehen määräaikainen virantoimituksesta erottaminen – seuraamuksen valinta ja pituuden määräytyminen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten poliisilaitoksissa tehdyistä poliisimiehen määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen päätöksistä ilmenee tapauksissa tehty seuraamusharkinta ja erottamisajan pituuden määräytyminen. Tutkimuksen taustalla oli halu selvittää, ilmeneekö määräaikaisesta erottamisesta seikkoja, joita tulisi valtakunnallisesti yhdenmukaistaa.

Tutkimuksen metodina oli osittain perinteinen lainoppi, jossa vastauksia tutkimuskysymykseen etsittiin tulkitsemalla ja systematisoimalla oikeussääntöjä ja punnitsemalla oikeusperiaatteita. Koska tutkimuksen tarkoitus oli selvittää määräaikaisten erottamisten päätösten perusteella vallitsevaa ratkaisukäytäntöä ja oikeustilaa, oli varsinainen metodi empiirinen aineistolähtöinen sisällön analyysi. Tämän metodin prosessi koostuu pelkistämisestä, ryhmittelystä ja käsitteellistämisestä. Tutkimuksessa tehdyt valinnat ja rajaukset kehittyivät päätöstekstien pohjalta ja tutkijan toimesta.

Yleisenä johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan mainita virkamiesoikeudellisten päätösten perusteluiden ja yhdenmukaisen ratkaisukäytännön merkitys niin asianosaiselle henkilölle, laajemmin työyhteisölle kuin viranomaistoiminnan nauttimalle kansalaisten luottamukselle.

Poliisimiehen määräaikaiset erottamiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: rikosprosessiin liittyviin ja tapauksiin, jotka eivät täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Rikosasioihin liittyvien tapausten seuraamusharkinnan peruslähtökohdaksi voitaisiin ajatella 30 päiväsakon tuomion johtavan yhden kuukauden erottamisaikaan poliisihenkilöllä, joka ei toimi esimiesasemassa. Tapauksissa, joissa ei ole taustalla rikosasiaa, tulisi henkilöllä olla vähintään yksi aiempi virkamiesoikeudellinen seuraamus, jolla olisi puututtu henkilön aiemmin todettuun virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin tai käyttäytymisnormien vastaiseen toimintaan. Koska määräaikainen erottamisen seuraamusharkinnasta on säädetty hyvin väljästi, korostuu menettelyssä tapauskohtainen harkinta, jossa tulee ottaa huomioon ainakin henkilön asema ja tehtävät. Tutkimustulosten perusteella esimiesasema tulisi huomioida selkeämpänä koventamisperusteena. Lisäksi tapauskohtaisesti on mahdollista huomioida muitakin päätösharkintaan vaikuttavia ankaroittavia tai lieventäviä seikkoja, mikäli harkinta tehdään asiallisin perustein ja yleisen ratkaisukäytännön mukaisesti.

Tutkimuksen erityisenä johtopäätöksenä huomiota tulisi kiinnittää mahdollisesti kesken olevan rikosprosessin etusijaan, jotta syyttömyysolettama tulee asianmukaisesti huomioiduksi. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että seuraamuksen täytäntöönpanoajankohdan määräämiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta päätöksen kohteena oleville henkilöille ei epähuomiossa aiheutuisi ajankohdan erilaisten sijoittamisten vuoksi ylimääräisiä lomapäivien menetyksiä.