Työntekijä tänään, yrittäjä huomenna? Työsuhteisen työn ja yrittäjätyön välinen rajanveto vero- ja työoikeudessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työntekijänä tehdyn työn ja yrittäjätyön oikeudellinen luonne määrittyy vero- ja työoikeudessa. Työsuhteisen työn ja yrittäjätyön arviointi pohjautuvat vero- ja työoikeudessa eri lakeihin. Työoikeudellisessa tarkastelussa on keskeistä työsopimuslain 55/2001 soveltamisala, josta säädetään työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä. Vero-oikeudellisessa tarkastelussa keskeistä on rajanveto ennakkoperintälain 1118/1996 13 §:n mukaisen palkan ja 25 §:n 1 momentin 1) kohdan mukaisen työkorvauksen välillä. Tutkimuksessa pyritään systematisoimaan ja vertailemaan niitä tunnusmerkkejä, joiden perusteella työntekijän ja yrittäjän asema määritellään vero- ja työoikeudessa, sekä tarkastelemaan oikeudenalat ylittäen, missä määrin niiden tunnusmerkit ovat yhteneväisiä ja missä kohdin ne eroavat toisistaan. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ja jäsentää niitä ongelmia, joita syntyy silloin, kun työ- ja vero-oikeudelliset arviointikriteerit perustuvat eri lainsäädäntöön ja oikeuslähteisiin. Tutkimustuloksissa todetaan, että työsuhteisen työn ja yrittäjätyön tunnusmerkit ovat melko yhteneväiset vero- ja työoikeudessa. Tunnusmerkkien arvioinnin lähtökohta on molemmilla oikeudenaloilla sama, eli tosiasiallisten olosuhteiden arviointi. Tunnusmerkkien arvioinnissa on kuitenkin eroavaisuuksia, esimerkiksi oikeuslähteenä olevan lainsäädännön tavoitteiden, käsitteiden soveltuvuuden ja merkityssisällön, tunnusmerkkien arviointiperustan ja kokonaisharkinnan edellytysten, tunnusmerkkien sisällöllisen arvioinnin sekä konkreettisten tulkintalinjausten muodossa. Tutkimuksessa osoitetaan, että mainitut tulkintaerot voivat johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Ongelmallisuus korostuu oikeudenalat ylittävässä tarkastelussa, jolloin ratkaisun perustana olevat arviointikriteerit voivat poiketa toisistaan ja johtaa eri viranomaisten toisistaan poikkeaviin tulkintoihin samasta oikeussuhteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö voi olla yhtäaikaisesti Verohalinnon näkemyksen mukaan yrittäjä ja työsopimuslain näkökulmasta työntekijä.