”Todellisuudessa emme pysty vaikuttamaan”: Militarisaation merkitykset saamelaisten kertomuksissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen saamelaisten kokemuksia Saamenmaan militarisaatiosta, erityisesti Suomen Natoon liittymisen ja Yhdysvaltojen kanssa solmitun DCA-sopimuksen jälkeisenä aikana. Tutkimuksessa vastaan tutkimuskysymykseen: mitä merkityksiä saamelaiset antavat militarisaatiolle. Aiheen ajankohtaisuus ja relevanttius kytkeytyvät Suomessa viime vuosina kiihtyneeseen militarisaatioon, joista näkyvimpiä ilmentymiä ovat esimerkiksi puolustusliitto Naton jäsenyys, puolustusyhteistyösopimuksen solmiminen Yhdysvaltojen kanssa ja Ottawan sopimuksesta irtautuminen.

Tutkimuksen aineistona käytän viidestä haastattelusta muodostuvaa haastatteluaineistoa. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän kriittistä militarismitutkimusta ja metodina puolestaan kriittistä diskurssianalyysiä. Aineistosta olen näiden välineiden avulla havainnut kolme erilaista puhetapaa, joita kutsun turvattomuus-, ulkopuolisuus- ja myötämielisyysdiskurssiksi.Turvattomuusdiskurssissa militarisaatio ja asevoimat kuvautuvat turvallisuuden sijaan turvattomuutta tuottaviksi tekijöiksi. Tämä on diskursseista voimakkain ja ilmentää asuttajakolonialistista eliminoinnin logiikkaa. Ulkopuolisuusdiskurssissa kuvataan saamelaisiin kohdistuvaa systemaattista ulossulkemista heitä itseään koskevasta päätöksenteosta. Myötämielisyysdiskurssissa puolestaan osoitetaan kiitollisuutta, ymmärrystä ja tukea asevoimille sekä Suomen päätöksille liittoutua sotilaallisesti.

Tutkimuksessa havaitut diskurssit vahvistavat käsitystä siitä, että militarisaatio on kaikki elämän osa-alueet lävistävä voima. Militarisaatio herättää keskustelua, ja keskustelun sävy määrittää asevoimien valtaa. Diskurssit osoittavat, kuinka puheella voidaan legitimoida tai haastaa esimerkiksi juuri vähemmistöihin kohdistuvaa vallankäyttöä.