Sidosyksiköiden käytön rajoittaminen - hankintalain muutosehdotus sääntelyteorian näkökulmasta

Abstract

Hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) mukaisesti. Kuitenkaan hankintalakia ei lain 15 §:n mukaan sovelleta hankintayksikön sidosyksiköltään tekemään hankintaan pykälässä luetelluin edellytyksin. Nykyisten edellytysten lisäksi hankintalain 15 §:ään esitetään sidosyksiköiden käyttöä rajoittavaksi lisäkriteeriksi sitä, että jatkossa hankintayksikön olisi myös omistettava sidosyksiköstä vähintään 10 %.

Esitetyllä hankintalain muutosehdotuksella pyritään rajoittamaan sidosyksiköiden käyttöä ja lisäämään näin kilpailua. Lainsäätäjän tulkinta on, että tällä hetkellä sidosyksiköt häiritsevät markkinoiden toimivuutta ja syövät yksityisten yritysten markkinapotentiaalia. Tutkielmassa tulkitaan, että ehdotuksella tavoitellaan kilpailuneutraliteetin vahvistamista, markkinahäiriöiden ehkäisemistä ja kustannussäästöjä. Tutkielmassa selvitetään sääntelyteoreettisesti, vastaako ehdotus 10 %:n omistusosuusvaatimuksen asettamisesta mainittuihin tavoitteisiin. Tutkielmassa selvitetään lisäksi, onko osoitettavissa muita sääntelyvaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tutkielmassa havaittiin, että esitetty 10 %:n omistusosuusvaatimus aiheuttaa asiayhteydestä riippuen erilaisia vaikutuksia. Keskeisiä muuttujia ovat toimiala, maantieteellinen sijainti ja sidosyksikön omistajapiirin ulkopuolelle jäävän hankintayksikön hankintaresurssit. Lainsäätäjän tulkinta siitä, että kilpailutus johtaa suoraviivaisesti markkinoiden tehokkaimpaan hyödyntämiseen ja kustannussäästöihin, havaittiin kyseenalaiseksi. Kilpailutus johtaa markkinoiden optimaaliseen hyödyntämiseen, jos vertailtavaksi saadaan riittävän monta ehdokasta ja kilpailutettavan palvelun laatua voidaan sopimuksen kautta tehokkaasti kontrolloida, eikä tarjoajan ja hankintayksikön välillä ole tiedon epäsymmetriaa. Tämä edellyttää riittävän vilkasta kilpailutilannetta ja hankintayksikön vahvaa hankintaosaamista. Muussa tapauksessa kilpailutuksen hyödyt jäävät saavuttamatta.

Tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat, että esitetty ehdotus vastaa tavoitteisiin osittain. Tavoitteet olisivat saavutettavissa myös muilla sääntelykeinoilla, ja yksi tehokas keino tähän olisi sisällyttää nykymuotoiseen ehdotukseen poikkeuksia, joilla voitaisiin paikata nykyisen ehdotuksen heikkouksia.