”Mutta ei sitä kuitenkaan tässä työssä tule koskaan olemaan missään valmis ja aina pystyy tehdä paremmin, mutta ajan myötähän sitä sitten oppii.” Laadullinen tutkimus noviisiopettajien kokemuksista yksilöllisestä osaamisestaan ja ammatillisesta kehittymisestään

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, millaisena noviisiopettajat (1–3 vuoden työkokemus) kokevat yksilöllisen osaamisensa ja ammatillisen kehittymisensä. Tutkimuksessamme opettajan yksilöllinen osaaminen määritellään Metsäpellon ym. (2022) kehittelemän moniulotteisen opettajan osaamisen prosessimallin eli MAP (Multidimensional Adapted Process Model of Teaching) -mallin mukaisesti. Tutkimuksemme on laadullinen ja siinä on fenomenologisia piirteitä. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Millaisia kokemuksia noviisiopettajilla on yksilöllisestä osaamisestaan? 2) Millaisia kokemuksia noviisiopettajilla on ammatillisesta kehittymisestään? Aineisto koostui kahdeksan noviisiopettajan haastattelusta. Yksilöllisen osaamisen kokemuksia analysoimme teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmin MAP-malliin pohjautuen. Ammatillisen kehittymisen kokemuksia analysoimme teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin Desimonen (2009) ammatillisen kehittymisen polkumalliin pohjautuen.

Noviisiopettajien kokemien haasteiden ja kuormituksen lisäksi heidän puheessaan kuului toiveikkuus, työkokemuksen merkityksellisyys sekä pyrkimys ammattimaisen, mutta omannäköisen opettajuuden toteuttamiseen. Noviisiopettajien ammatillisen kehittymisen prosessi käynnistyi heidän kohdatessaan sellaisia työelämän vaatimuksia, joihin he eivät kokeneet saaneensa valmiuksia koulutuksestaan. Kehittyminen tapahtui käytännön työn yhteydessä työyhteisön ja kollegoiden tuella. Omalla asenteella ja reflektiolla koettiin olevan siihen merkittävä vaikutus. Ammatillinen kehittyminen lisäsi noviisiopettajien itsevarmuutta ja he uskoivat kehittymisellään olevan positiivisia vaikutuksia oppilaiden oppimiseen ja luokan ilmapiiriin.