Lapseen kohdistuva kuritusväkivalta : vanhempien asenteelliset muutokset kuritusväkivallan käyttämisestä kasvatuskeinona 2000- ja 2020-luvuilla

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli tarkastella vanhempien asenteiden muutoksia kuritusväkiväkivallan käyttämisestä kasvatuskeinona 2000- ja 2020-luvuilla. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakentui kuritusväkivallan ja asenteiden määrittelystä sekä kuritusväkivallan käyttöön liittyvistä riskitekijöistä. Tutkimusaineistona toimi Lastensuojelun Keskusliiton keräämät lasten kuritusväkivaltaa koskevat aineistot, jotka on kerätty vuosina 2006 (kesä) ja 2021. Tutkimuksen aineisto on analysoitu SPSS-ohjelmalla käyttämällä kuvailevia menetelmiä, pääkomponenttianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu myös eettisiä kysymyksiä.

Pääkomponenttianalyysista muodostui kolme pääkomponenttia, jotka nimesin kasvatuskeinoksi, ku-ritusväkivallaksi ja henkiseksi väkivallaksi. Jatkoin analysointia tarkastelemalla, miten vanhempien vastaukset jakautuivat suhteessa toisiinsa. Kuritusväkivalta nähtiin haitallisimpana lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Myös henkinen väkivalta nähtiin haitallisena, mutta näissä vastauksissa oli enemmän poikkeavia vastauksia vastaajien kesken.

Analysoin myös taustamuuttujien vaikutusta siihen, miten vanhemmat suhtautuvat kuritusväkivallan käyttämisestä hyväksyttävänä kasvatuskeinona. Tuloksista ilmenee, että sukupuolella, iällä, ylisukupolvisuudella ja koulutuksella on merkitystä vanhempien asenteiden rakentumiseen.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on havaittavissa kuritusväkivallan vähentyneen vuosien 2006 ja 2021 välisenä aikana. Vanhemmat asennoituvat pääsääntöisesti kielteisemmin kuritusväkivallan käyttämiseen. Osa kuritusväkivallan muodoista on lähes kokonaan poistunut, kuten piiskan antaminen ja tukistaminen. Tilalle vaikuttaa tulleen lapsen kovakourainen kiinnipitäminen tai retuuttaminen sekä henkisen väkivallan lisääntyminen.