Lappilaiset kasakat? - ukrainalainen kansallinen identiteetti diasporassa Rovaniemellä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ukrainalainen kansallinen identiteetti rakentuu ja muovautuu diasporassa Suomessa, erityisesti Rovaniemellä, Venäjän Ukrainaan kohdistaman täysimittaisen hyökkäyssodan kontekstissa. Tutkimus sijoittuu tilanteeseen, jossa miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan ja muodostamaan uusia diasporayhteisöjä eri puolille Eurooppaa. Rovaniemi tarjoaa tutkimukselle erityisen kontekstin pienenä, pohjoisena ja kulttuurisesti omaleimaisena ympäristönä, jossa ukrainalaiset muodostavat suhteellisen pienen mutta aktiivisen yhteisön. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaisia merkityksiä ukrainalaiset itse liittävät historiaan, kieleen, alueellisuuteen, toiseuteen ja kuulumiseen, sekä miten sota toimii identiteettiä aktivoivana ja uudelleen määrittävänä tekijänä diasporassa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen kahdeksaa puolistrukturoitua teemahaastattelua Rovaniemellä asuvien ukrainalaisten kanssa. Haastattelut toteutettiin venäjäksi tai englanniksi osallistujien valinnan mukaan. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa ja Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) -menetelmää, joiden avulla tarkasteltiin haastateltavien omia kokemuksia ja merkityksenantoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat muun muassa kansallisen identiteetin, toiseuden, banaalin nationalismin, diasporan ja transnationalismin teoriat. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ukrainalainen identiteetti rakentuu diasporassa moniulotteisena ja dynaamisena prosessina, jossa sodan kokemus, historiallinen muisti, kieli, alueellinen tausta ja arjen käytännöt kietoutuvat yhteen. Venäjän hyökkäyssota on toiminut voimakkaana katalyyttina, joka on tehnyt ukrainalaisuudesta tietoisesti koetun, moraalisesti latautuneen ja emotionaalisesti vahvistuneen identiteetin. Ukrainan kieli näyttäytyy keskeisenä symbolisena ja poliittisena rajana, jonka kautta ilmaistaan solidaarisuutta, vastarintaa ja kuulumista. Samalla venäläisyys rakentuu selkeäksi toiseudeksi, jonka kautta oma identiteetti rajautuu. Alueelliset erot menettävät merkitystään diasporassa ja asettuvat kansallisen yhtenäisyyden alle.

Tutkimus osoittaa myös, että identiteetti rakentuu kahden paikan - Ukrainan ja Suomen välisessä tilassa. Digitaaliset yhteydet, perhesuhteet ja diasporayhteisön käytännöt ylläpitävät kuulumista Ukrainaan, samalla kun elämä Rovaniemellä muokkaa käsityksiä kodista, paikallisuudesta ja tulevaisuudesta. Ukrainalaisuus diasporassa ei näyttäydy staattisena tilana, vaan jatkuvasti neuvoteltavana prosessina. Kriisi, paikka ja yhteisöllisyys muovaavat identiteettiä samanaikaisesti. Tutkimus tuottaa uutta kokemuksellista ja laadullista tietoa ukrainalaisesta identiteetistä pienessä pohjoissuomalaisessa diasporayhteisössä ja täydentää aiempaa määrällispainotteista tutkimusta.

This master’s thesis examines how Ukrainian national identity is constructed and reshaped in diaspora in Finland, particularly in Rovaniemi, in the context of Russia’s full-scale invasion of Ukraine. The study is situated in a historical moment in which millions of Ukrainians have been forced to flee their homeland and form new diasporic communities across Europe. Rovaniemi provides a distinctive research context as a small, northern and culturally specific environment where Ukrainians constitute a relatively small yet active community. The aim of the study is to understand the meanings Ukrainians themselves attach to history, language, regionality, otherness and belonging, and how war functions as a factor that activates and redefines identity in diaspora.

The study was conducted as qualitative research using eight semi-structured thematic interviews with Ukrainians residing in Rovaniemi. The interviews were conducted in Russian or English according to the participants’ preference. The analysis draws on a phenomenological-hermeneutic approach and Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) in order to explore the interviewees’ lived experiences and meaning-making processes. The theoretical framework is informed by theories of national identity, otherness, banal nationalism, diaspora and transnationalism.

The findings show that Ukrainian identity in diaspora is constructed as a multidimensional and dynamic process in which experiences of war, historical memory, language, regional background and everyday practices intertwine. Russia’s war of aggression has acted as a powerful catalyst, transforming Ukrainianness into a consciously experienced, morally charged and emotionally intensified identity. The Ukrainian language emerges as a central symbolic and political boundary through which solidarity, resistance and belonging are expressed. At the same time, Russianness is constructed as a clear form of otherness against which one’s own identity is defined. Regional differences lose their political significance in diaspora and are subordinated to a broader sense of national unity.

The study also demonstrates that identity is constructed in the space between two places – Ukraine and Finland. Digital connections, family ties and the practices of the diasporic community sustain a sense of belonging to Ukraine, while everyday life in Rovaniemi reshapes understandings of home, locality and the future. Ukrainianness in diaspora does not appear as a static condition but as a continuously negotiated process in which crisis, place and community shape identity simultaneously. The study contributes new experiential and qualitative knowledge on Ukrainian identity in a small northern diasporic community and complements earlier quantitatively oriented research.