Sääntelyn kattavuus seksuaalisten syväväärennösten loukkauksissa

Abstract

Maisteritutkielmassa käsitellään tämänhetkisen EU-oikeudellisen sekä kansallisen sääntelyn kattavuutta tekoälyllä tuotettujen seksuaalisten syväväärennösten aiheuttamista loukkauksista. Tutkielmassa perehdytään, millä tavoin sääntely suojaa yksilön asemaa tällaisissa loukkaustilanteissa. Tämä kattaa henkilön mahdollisuudet saada oikeusapua, tukea ja kuinka vastuukysymykset on sääntelyssä ratkaistu. Toisena kysymyksenä arvioidaan, millä tavoin sääntelyllä pyritään vaikuttamaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden käyttäytymiseen, jotta tällaisia loukkauksia ei aiheudu.

Tutkimusmetodina käytetään lainopillista suuntausta eli oikeusdogmatiikkaa tutkiessa EU-oikeudellisen sekä kansallisen sääntelyn tarkoitusta ja sen kattavuutta. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan sekä Yhdysvaltojen sääntelyä osana de lege ferenda -pohdintaa. De lege ferenda- metodilla arvioidaan, millaisia kehitysaskeleita sääntelylle olisi tarpeellista asettaa tulevaisuudessa.

Tutkimuksen johtopäätöksinä, EU-oikeus on ottanut vasta ensiaskeleensa tekoälyn sääntelyssä ja seksuaalisen verkkoväkivallan kriminalisoinnissa. Tuoreet EU-oikeudelliset instrumentit asettavat myös kansalliselle lainsäätäjälle tarpeen tarkentaa omaa sääntelyään. Suomen kansallinen lainsäädäntö ottaa tällä hetkellä tekoälyn vielä huomioon varsin vähäisesti ja seksuaalisten syväväärennösten kriminalisointi tulisi ottaa selkeämmin osaksi kansallista rikoslainsäädäntöä. Kansallisella lainsäätäjällä on näin tarpeellista täydentää sitä, mitä EU-oikeudessa määrätään. Tämä on perusteltua, koska EU-oikeudessa huomioidaan vain vähimmäisvaatimukset verkkoväkivallan vakavimmille muodoille sekä asetetaan vähimmäisvelvoitteet valtioille ja alustanpitäjille tekoälyn osalta.