Osallistumisen paradoksi turvallisuuskriittisessä strategiatyössä : Strateginen toimijuus, vastuu ja käytännöt viranomaisorganisaatiossa

Abstract

Tutkimus tarkastelee strategiatyötä turvallisuuskriittisessä viranomaisorganisaatiossa (HRO) hyödyntäen Strategy-as-Practice -viitekehystä analyyttisena linssinä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten strateginen toimijuus rakentuu strategian tekemisen käytännöissä ja tilanteissa sekä millaiseksi osallistumisen, vallan ja vastuun välinen suhde muodostuu hierarkkisessa ja normiohjatussa toimintaympäristössä. Tarkastelu perustuu kriittiseen suhtautumiseen osallistumisen normatiiviseen ihanteeseen, jonka mukaan osallistumisen laajentaminen johtaisi suoraviivaisesti strategisen vaikutusvallan kasvuun.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena turvallisuuskriittisessä organisaatiossa. Aineisto on laaja ja monimenetelmäinen, koostuen 30 puolistrukturoidusta haastattelusta sekä yhteensä 276 sivusta dokumenttiaineistoa, joka sisältää kokous- ja työpajamateriaaleja, A3-kehittämisdokumentteja sekä tutkijan kenttäpäiväkirjamerkintöjä. Aineisto analysoitiin abduktiivisesti tarkastelemalla strategiatyön käytäntöjä (practices), toimijoita (practitioners) ja tekemisen tilanteita (praxis) suhteessa institutionaalisiin reunaehtoihin (institutional constraints, IC).

Tulokset osoittavat turvallisuuskriittisen strategiatyön paradoksin. Strategiatyö avautuu osallistaviin käytäntöihin ja osallistuminen koetaan henkilöstön keskuudessa merkitykselliseksi, mutta strateginen päätösvalta säilyy rakenteellisesti rajattuna. Analyysi tuo esiin strategisen toimijuuden epäsymmetrian: uudet käytännöt jakavat toimeenpanovastuuta ja operatiivista riskiä, mutta juridinen virkavastuu ja strateginen vaikutusvalta eivät siirry osallistumisen mukana. Strategiset artefaktit ja päätöksentekoa ohjaavat rytmit toimivat prosessissa valikoivina mekanismeina, jotka rajaavat, mitkä tulkinnat voivat vakiintua strategisiksi ratkaisuiksi.

Teoreettisesti tutkimus kontribuoi Strategy-as-Practice -tutkimukseen mallintamalla osallistuvan ymmärryksen laajenemisen ja rajatun strategisen liikkumavaran välisen suhteen. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka turvallisuuskriittisen toimintaympäristön institutionaaliset reunaehdot rajaavat strategista toimijuutta osallistavista käytännöistä huolimatta.

Strategisen toimijuuden rajat määrittyvät osin jo ennen osallistavia käytäntöjä institutionaalisten ennakkoehtojen, kuten normiohjauksen, lakisääteisen vastuun ja turvallisuusriskin hallinnan kautta.