Lapsen positiot perheväkivallassa. Lapsi henkisen parisuhdeväkivallan todistajana, perheväkivallan käyttäjänä ja vanhempien väkivallan kohteena

Abstract

Tutkimus käsittelee lapsen asemaa vanhempien henkisen parisuhdeväkivallan kontekstissa lapsen näkökulmasta. Tarkoituksena oli kartuttaa tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Lapsen asema määrittyi valmiin aineiston pohjalta kolmeen positioon: vanhempien henkisen parisuhdeväkivallan todistaja, perheväkivallan käyttäjä ja vanhempien väkivallan kohde. Positioita tarkasteltiin relationaalisuuden viitekehyksessä. Aineistona oli vuoden 2022 Lapsiuhritutkimuksen kyselyvastaukset (N=6825).

Tutkimustehtävänä oli tarkastella lapsen perheväkivaltaan liittyvien positioiden esiintyvyyttä kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana sekä positioiden välisiä yhteyksiä. Esiintyvyyttä selvitettiin frekvenssianalyysillä ja ristiintaulukoinnilla, ja ryhmien välisiä eroja tutkittiin khiin neliötestillä. Tutkimusryhmä koostui ainoastaan henkistä parisuhdeväkivaltaa todistaneista (n=262), ja vertailuryhmä muodostui vastaajista, jotka eivät olleet todistaneet parisuhdeväkivaltaa lainkaan (n=6457). Yhteyksiä tutkittiin polkuanalyysin avulla huomioiden henkisen ja fyysisen parisuhdeväkivallan päällekkäisyys aineistossa (n=81).

Valtaosa perheväkivallasta on henkistä, ja fyysinen väkivalta on enimmäkseen päällekkäistä henkisen väkivallan kanssa. Lapsen kaltoinkohtelu (23,3 %) on aineistossa yleisempää kuin parisuhdeväkivallalle altistuminen (5,4 %) ja lapsen käyttämä perheväkivalta (3 %). Tutkimusryhmässä lapsen käyttämän henkisen perheväkivallan ja fyysisen sisarusväkivallan sekä lapsen kaltoinkohtelun todennäköisyys on merkitsevästi suurempi kuin vertailuryhmässä. Henkinen parisuhdeväkivalta on positiivisessa yhteydessä lapsen käyttämään henkiseen perheväkivaltaan ja lapsen henkiseen kaltoinkohteluun. Kun huomioidaan päällekkäin esiintyvä henkinen ja fyysinen parisuhdeväkivalta, lapsen todistama henkinen parisuhdeväkivalta on positiivisessa yhteydessä myös lapsen käyttämään fyysiseen perheväkivaltaan. Lapsen kaltoinkohtelu välittää osittain lapsen käyttämän fyysisen sisarusväkivallan yhteyttä henkiseen parisuhdeväkivaltaan, kun henkisen ja fyysisen parisuhdeväkivallan päällekkäisyys on huomioitu.

Lapsen käyttämän perheväkivallan muoto heijastelee vanhempien välillä tapahtuvaa väkivaltaa, ja lapsen vanhempiin kohdistama väkivalta korostuu. Tulokset tukevat ja tarkentavat aiempaa tutkimusnäyttöä parisuhdeväkivallan ja lapsen kaltoinkohtelun esiintyvyydestä ja yhteydestä sekä kaltoinkohtelun vaikutuksesta sisarusväkivaltaan. Lisää vertailukelpoista tutkimusta tarvitaan lapsen asemasta vanhempien henkisen parisuhdeväkivallan kontekstissa.