Professoreiden käsityksiä työhyvinvoinnista ja työyksinäisyydestä : fenomenografinen tutkimus

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Lapin yliopiston professoreiden käsityksiä työhyvinvoinnista ja työyksinäisyydestä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Decin ja Ryanin (2017) itsemääräämisteoria, jonka mukaan hyvinvointi ja motivaatioperusta rakentuvat kolmen psykologisen perustarpeen; autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden kautta. Wrightin (2005) prosessimalli havainnollistaa työyksinäisyyden kytköksiä psykologisiin perustarpeisiin siten, että yhteenkuuluvuuden toteutumattomuus voi edesauttaa työyksinäisyyden kokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka psykologiset perustarpeet toteutuvat professorin työssä, jossa yhteenkuuluvuutta haastavat autonomian suuruus, työmäärän paljous ja korkeat vaatimukset.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että työyksinäisyys on lisääntynyt ongelma työpaikoilla, ja se on tunnustettu kansanterveydelliseksi ongelmaksi (Tanskanen ym., 2023, 1). Työyksinäisyyttä on tutkittu vasta vähän, samoin kuin professoreiden työhyvinvointia, sillä tähänastiset tutkimukset ovat olleet kansainvälisiä. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa professoreiden työhyvinvoinnin ja työyksinäisyyden nykytilaa sekä saavuttaa ymmärrys siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymys on: Millaisia käsityksiä professoreilla on työhyvinvoinnista ja työyksinäisyydestä? Tutkimus tuo ymmärrystä työhyvinvoinnin kehitystarpeista ja mahdollistaa käytännön kehittämistyön.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty fenomenografiaa ja tutkimushenkilöitä ovat Lapin yliopiston professorit. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta ja tutkimukseen osallistui 14 professoria. Aineiston analyysi tehtiin fenomenografisella analyysillä.

Tulokset osoittivat, että professorit nauttivat työstään lähtökohtaisesti paljon, mutta työhyvinvointia ja motivaatiota heikensivät erityisesti hallinto ja työn kuormitus. Autonomian heikentyminen lisäsi kuormituksen tunnetta, vaikutti työn ja vapaa-ajan rajaamiseen sekä yhteisöllisiin tilanteisiin osallistumiseen. Professoreiden käsitysten mukaan etätyö heikensi erityisesti uusien työntekijöiden yhteenkuuluvuutta. Professorit tunnistivat työssään työyksinäisyyden riskitekijät, mutta ne käsitettiin työhyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi. Kokemuksia työyksinäisyydestä ei ollut.

Jatkotutkimusta tulisi tehdä suuremmalla otannalla, ja työyksinäisyyden mittareita tulisi kehittää nykyistä laadullisemmaksi. Lisäksi työyksinäisyys voitaisiin vakinaistaa osaksi työhyvinvointikyselyjä.