Sosiaalityöntekijä yhteiskunnallisena vaikuttajana : sosiaalityöntekijän yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavat, esteet ja edistävät tekijät

Abstract

Tutkielma tarkastelee sosiaalityöntekijän yhteiskunnallista vaikuttamista työssä sekä vapaa ajalla. Tutkimuksen tavoite on selvittää millaisia yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapoja sosiaalityöntekijät käyttävät ja mitkä tekijät estävät tai edistävät sosiaalityöntekijän yhteiskunnallista vaikuttamistyötä sosiaalityöntekijöiden oman näkemyksen mukaan. Tutkimuksen lähtökohta on, että sosiaalityöntekijä toimii yhteiskunnallisena vaikuttajana työroolissa ammattialansa eettisen arvopohjan, säädösten ja lakiin kirjatun rakenteellisen sosiaalityön vaatimuksen velvoittamana, mutta vapaa-ajalla myös kansalaisena, jolla on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Tutkimus on laadullinen ja perustuu anonyymillä kirjoituskeruulla kerättyyn aineistoon. Aineisto koostuu yhdeksästä sosiaalityöntekijän kirjoituksesta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen taustalla vaikutti sosiaalityöntekijän työhön kiinteästi liittyvä rakenteellisen sosiaalityön tekemisen vaade.

Tutkimus auttaa ymmärtämään minkälaisia haasteita sosiaalityöntekijän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyy. Esteet sosiaalityöntekijöiden yhteiskunnallisen vaikuttamiseen ovat moninaiset ja kietoutuivat toisiinsa. Kun sosiaalityön eettiset arvot kohtaavat uusliberalististen markkinavetoisen ideologian, sosiaalityöntekijä tarvitsee vahvaa eettis-poliittista asiantuntijuutta kyetäkseen vaikuttamaan rakenteellisiin ongelmiin. Sosiaalityöntekijän yhteiskunnallista vaikuttamistyötä estävät tekijät kiinnittyivät sosiaalityöntekijään, esihenkilöihin tai organisaatioon liittyviin tekijöihin, sosiaalityön professioon ja tieteenalaan tai poliittisen toiminnan toimintatapoihin.

Yhteiskuntaan vaikuttaminen on suomalaisessa sosiaalityössä osa sosiaalityön perinnettä. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen tulisi olla jokaisen sosiaalityöntekijän oikeus ja velvollisuus. Tutkimus osoittaa, että rakenteellinen sosiaalityö ei ole muotoutunut sellaiseksi, että käytännön työtä tekevät sosiaalityöntekijät kokisivat sen toimivana yhteiskunnallisen vaikuttamisen reittinä.