Ikääntyneiden omaehtoinen hoivaköyhyys

Abstract

Iäkkäiden henkilöiden ja esimerkiksi muistisairaiden määrän kasvaessa on ikääntyneiden omaehtoinen hoivaköyhyys aiheena hyvin ajankohtainen, mutta vähän tutkittu aihe. Tässä pro gradu tutkielmassa etsitään vastausta kysymykseen, millaisia tekijöitä sosiaalityön ammattilaisten näkemyksen mukaan liittyy ikääntyneiden henkilöiden omaehtoiseen hoivaköyhyyteen? Omaehtoisella hoivaköyhyydellä tarkoitan tilannetta, joka syntyy, kun ikääntyneen henkilön näkemys omasta avuntarpeestaan eroaa suuresti omaisten, sosiaalityöntekijöiden tai muiden tahojen näkemyksestä, eikä ikääntynyt halua ottaa tarjottua apua vastaan.

Tämän tutkielman aineistona on Gerontologinen sosiaalityö erityisen tuen tarpeisiin vastaa-massa (GERIT) 2021–2022 hankkeeseen kerätty valmis aineisto, josta tähän tutkielmaan käytettäväksi valikoitui seitsemän gerontologisen sosiaalityön sosiaalityöntekijöiden ryhmä-haastattelua. Aineistonanalyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällön analyysia. Sosiaalityöntekijöiden haastatteluissa omaehtoiseen hoivaköyhyyteen johtavia syitä löytyi omaisten toiminnasta sekä edunvalvonnan ja yhteistyötahojen haasteista. Haastatteluissa nousi esiin myös tärkeä kysymys siitä, kuka määrittää asiakkaan edun sekä sosiaalityöntekijöiden kokema keinottomuus omaehtoisen hoivaköyhyyden edessä.

Keskeisinä johtopäätöksinä aineistosta nousivat luottamus gerontologisen sosiaalityön perustana ja edellytyksenä kaikelle muutokselle, oikea-aikaisen ja jatkuvan tuen merkitys asiakkaiden tilanteiden kriisiytymistä ehkäisevinä tekijöinä sekä sosiaalityöntekijöiden pysyvyyden kriittinen merkitys luottamuksen rakentamiselle. Itsemääräämisoikeuden ja suojelun muodostama eettinen jännite, joka vaatii sosiaalityöntekijöiltä harkintaa ja rakenteellista tukea näkyi aineistossa vahvasti. Myös moniammatillisessa yhteistyössä eri tahojen välinen selkeä vastuunjako ja sujuva yhteistyö asiakkaan edun toteutumiseksi osoittautui tärkeäksi.

Jatkotukimusta tarvittaisi, jotta saataisi näkyväksi muun muassa se, miten palveluvalikkoa tulisi kehittää, jotta omaehtoinen hoivaköyhyys saataisi poistettua, tai ainakin vähenemään. Tarvittaisi myös tietoa siitä, minkälaisia keinoja gerontologisen sosiaalityön sosiaalityöntekijöillä ja sosiaaliohjaajilla on käytössä työn eettisen ja henkisen kuormittavuuden käsittelemiseksi, jotta he jaksavat tehdä työtä asiakkaiden, yhteistyötahojen sekä omaisten taholta tulevan paineen alla.