Työyhteisön tuen ja asenteiden merkitys maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyteen sijaisopettajana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden kokemaa työyhteisön tuen ja asenteiden merkitystä minäpystyvyydelleen sijaisopettajana toimiessaan. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, miten työyhteisön tuen ja asenteiden merkitys näkyy minäpystyvyyden rakentumisessa sijaisopettajana toimittaessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui keväällä 2025 kahdeksan maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa. Haastateltavat olivat tehneet opettajan sijaisuuksia opintojensa aikana vaihtelevasti päivistä kuukausiin. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa nousivat esille pääteemat ohjaus ja tuki, vuorovaikutus ja ilmapiiri, vastaanottavuus ja arvostus, kohtaamisten laatu ja haasteet, palaute sekä ammatillinen kehittyminen. Opettajaopiskelijoiden mukaan työyhteisön tuki ja myönteiset asenteet vahvistivat opiskelijoiden minäpystyvyyttä, ammatillista kasvua ja motivaatiota. Perehdytys, vuorovaikutus ja avun saaminen lisäsivät varmuutta, kun taas arvostava ilmapiiri ja hyväksyntä vahvistivat osallisuuden tunnetta. Negatiiviset asenteet, vähäinen tuki ja välinpitämättömyys sen sijaan heikensivät kokemusta omasta pystyvyydestä ja kuulumisesta työyhteisöön. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettajaopiskelijoiden minäpystyvyyden rakentumisen kannalta työyhteisön tuella ja asenteilla oli olennainen merkitys. Työyhteisö voi tukea opettajaopiskelijan minäpystyvyyttä sijaisuuksien aikana esimerkiksi tarjoamalla riittävän perehdytyksen, osoittamalla myönteistä asennetta ja vahvistamalla osallisuuden tunnetta. Tutkielma ei sisällä muita kuin tekijän omia henkilötietoja.