Kokemuksia spontaanista toipumisesta

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkasteli alkoholiriippuvuudesta toipumisen ilmiötä, joka tapahtuu ilman virallista ammattiapua eli niin kutsuttua spontaania toipumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa ymmärrystä siitä, miten toipuneet itse kuvaavat tätä ilmiötä ja sen mahdollistaneita tekijöitä. Aineistona toimi kuuden alkoholiriippuvuudesta spontaanisti toipuneen puolistrukturoidut haastattelut. Aineisto analysoitiin fenomenologis-hermeneuttisen lähestymistavan mukaisesti hyödyntäen temaattista analyysiä. Tutkimuskysymyksenä oli: millaisia merkityksiä alkoholiriippuvuudesta spontaanisti toipuneet liittävät toipumiseensa ja resilienssiin toipumiskokemuksissaan?

Tulosten perusteella toipuminen näyttäytyi moniulotteisena ja yksilöllisesti rakentuvana prosessina, ja sen keskeisinä elementteinä voidaan tarkastella elämänmuutoksia, sosiaalista tukea, henkilökohtaista kasvua ja uudenlaisen merkityksellisyyden löytämistä. Tutkimuksessa havaitaan, että virallisen hoitojärjestelmän ulkopuolella toipuminen on mahdollinen ja merkityksellinen ilmiö jossa resilienssi toimii keskeisenä selviytymistä tukevana prosessina, kun yksilöllä on siihen riittävästi voimavaroja ja yhteisöllisiä tukirakenteita.

Tutkimus lisäsi tietoa spontaanista toipumisesta, jota on toistaiseksi erillisenä ilmiönään tutkittu melko vähän. Sen tuottama ymmärrys ammatillisten hoitojärjestelmien ulkopuolella tapahtuvasta toipumisesta voi tarjota sosiaali- ja päihdetyön ammattilaisille näkökulmia yksilöllisten toipumispolkujen tulkitsemiseen ja tukemiseen.