Seuraamukset alijäämän kattamista koskevan määräajan rikkomisesta hyvinvointialueilla – rikosvastuu, vahingonkorvausvastuu ja hallinnollinen vastuu

Abstract

Noin puolet hyvinvointialueista tekivät vuoden 2024 lopulla päätöksen hyvinvointialuelain rikkomisesta. Hyvinvointialueiden arvioiden mukaan alijäämää ei voitu kattaa hyvinvointialuelaissa edellytetyssä määräajassa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia seuraamuksia lainvastaisista päätöksistä voisi olla hyvinvointialueiden luottamushenkilöille ja virkamiehille. Tutkielmassa käy myös ilmi, millaisia seuraamuksia tilanteesta voi aiheutua hyvinvointialueelle yhteisönä.

Hyvinvointialueiden arvioiden mukaan päätöksiä tehdessä jouduttiin priorisoimaan joko sosiaalisia oikeuksia koskevaa sääntelyä tai taloutta koskevaa sääntelyä. Tämän vuoksi tutkielmassa taustoitetaan aluksi toimintaympäristöä, jossa päätöksiä tehtiin. Tutkielmassa tarkastellaan perustuslain ja ihmisoikeussopimusten sääntelyä sosiaalisista oikeuksista sekä sosiaalisten oikeuksien rajoittamisedellytyksiä.

Tilanteen taustoittamiseksi tutkielmassa käydään läpi myös hyvinvointialueiden rahoitusta ja taloutta koskevaa sääntelyä. Sen lisäksi hyvinvointialueiden itsehallintoa verrataan kuntien itsehallintoon tarkoituksena selvittää, miksi kuvatut ongelmat ovat nousseet esiin laajasti hyvinvointialueilla. Rahoituksen osalta tehdään myös vertailua muiden Pohjoismaiden malleihinsosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta.

Vastuuta koskevista kysymyksistä ensiksi käsitellään rikosoikeudellista vastuuta. Jos tilannetta arvioidaan rikosvastuun kannalta, soveltuva rikosnimike on virkavelvollisuuden rikkominen.Virkavelvollisuuden rikkominen tulee sovellettavaksi sekä luottamushenkilöiden että virkamiesten kohdalla. Teko täyttää tunnusmerkistön siltä osin, että teko on tapahtunut virkatoiminnassa ja virkatoiminnassa noudatettavaa sääntöä tai määräystä on rikottu. Sen sijaan tämänhetkinen oikeuskäytäntö voisi puoltaa teon katsomista vähäiseksi. Tahallisuuden ja syyllisyyden arviointiin vaikuttaa, onko kaikki lainmukaiset keinot lisärahoituksen hankkimiseen käytetty.

Vahingonkorvausvastuun osalta tutkielmassa käydään läpi, mille taholle mahdollinen vahingonkorvausvastuu päätöksistä lankeaisi. Tiedossa ei ole, että päätöksistä olisi aiheutunut vahingonkorvauslain mukaisesti korvattavaa vahinkoa, joten vahingonkorvausvastuun kannalta palveluiden järjestämisen priorisointi vaikuttaa perustellulta.

Päätöksistä voi seurata hyvinvointialueille hallinnollisia seuraamuksia, jotka vaikuttavat tutkielmassa tarkastelluista seuraamuksista todennäköisimmiltä. Päätökset voivat johtaa kanteluihin laillisuusvalvojille tai valituksiin hallinto-oikeudelle. Hyvinvointialuelain mukaisena seuraamuksena voi olla arviointimenettely.