Sosiaalisen ympäristön vaikutus nuorten rikoskäyttäytymiseen: Nuorten rikoskäyttäytymisen tarkastelu systeemiteoreettisen ajattelun kautta

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee nuorten rikollista käyttäytymistä yhteiskunnallisena ilmiönä sekä miten sosiaaliset ympäristöt kietoutuvat osaksi sitä. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella sosiaalisten ympäristöjen yhteyksiä nuorten rikoskäyttäytymisen eri muotoihin. Olen kohdistanut tarkasteluni nuoriin, sillä yhteiskunnallinen keskustelu on painottunut erityisesti alaikäisiin ja heidän rikoskäyttäytymiseensä. Lähestyn nuorisorikollisuutta kokonaisuutena, johon etsin selittäviä ja heijastavia tekijöitä nuorten sosiaalisesta ympäristöstä. Tutkielmassani käytän systeemiteoreettista lähestymistapaa.

Tutkielman aineistona käytän Markus Kaakisen, Janne Kivivuoren ja Anna Raesteen keräämää nuorisorikollisuusaineistoa, joka on koottu ajanjaksolla 1.1.–30.5.2020 ositetun ryväsotannan avulla (vastausprosentti 78 %). Aineisto kartoittaa 15–16 vuotiaiden rikoskäyttäytymistä ja uhrikokemuksia useiden kysymyspatterien avulla, jotka käsittelevät sekä kiellettyjen tekojen tekemistä että niiden kohteeksi joutumista. Aineisto analysoitiin vaiheittain käyttäen ensin ristiintaulukointia, minkä jälkeen faktorianalyysillä muodostettiin kolme rikoskäyttäytymisen ulottuvuutta ja niistä summamuuttujat. Summamuuttujia tarkasteltiin visuaalisesti boxplottien avulla ja tilastollisia eroja arvioitiin epäparametrisella Kruskal–Wallisin testillä. Lopuksi lineaarista regressioanalyysiä käytettiin tunnistamaan, mitkä taustatekijät selittävät nuorten rikoskäyttäytymistä, kun useita muuttujia tarkastellaan samanaikaisesti.

Tutkimustulokset osoittavat, että nuorten rikollista ja päihteitä koskeva käyttäytyminen, sosiaalista häirintää sisältävä sekä väkivaltainen ja uhkaavat käyttäytyminen rakentuvat yksilöllisten tekijöiden, perheen vuorovaikutuksen, kaveripiirin rikoskäyttäytymisen ja lähiympäristön sosiaalisen ilmapiirin yhteisvaikutuksesta. Kaveripiirin rikoskäyttäytyminen oli kaikissa ulottuvuuksissa selvästi vahvin riskitekijä, mikä korostaa kaveripiirin keskeistä roolia nuorten käyttäytymisen muotoutumisessa. Perheen merkitys näkyi erityisesti lämpimän ja johdonmukaisen vanhemmuuden suojaavana vaikutuksena, kun taas taloudelliset tekijät selittivät käyttäytymistä vain osittain ja epäsuorasti. Lisäksi koulussa ja asuinalueella koettu tuki sekä yhteisöllisyys vähensivät nuorten rikos- ja häiriökäyttäytymistä. Kokonaisuutena tulokset korostavat nuoren arjen sosiaalisten suhteiden ja ympäristöjen ratkaisevaa merkitystä.