Algoritmit avuksi sosiaalityöhön: Tekoälystä ratkaisu sosiaalityön arkeen?

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli kuvata ja analysoida, miten tekoälyä voidaan hyödyntää sosiaalityössä ja millaisia mahdollisuuksia sekä rajoitteita tekoälyn käyttö tuo asiakastyön tiedonmuodostukseen, päätöksenteon tukeen ja ammatilliseen harkintaan. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, millaista tietoa tekoäly tuottaa sosiaalityön prosesseissa ja miten ammattilaiset voivat arvioida tämän tiedon laatua, läpinäkyvyyttä ja käyttökelpoisuutta.

Tutkimus oli laadullinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koottiin vuosina 2020–2025 julkaistuista vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, joissa on kuvattu tekoälyn käyttöönottoa erilaisissa sosiaalityön konteksteissa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja temaattisella analyysilla, joiden avulla tunnistettiin tekoälyn tukemia sosiaalityön tiedonmuodostuksen tehtäviä, tekoälypohjaisen tiedon vahvuuksia ja rajoitteita sekä vaikutuksia ammatilliseen harkintaan.

Tulosten mukaan tekoäly voi tukea sosiaalityötä erityisesti laajojen tietomassojen jäsentämisessä, tiedon poiminnassa ja tiivistämisessä sekä päätöksenteon valmistelussa, tukien esimerkiksi riskien ja vaihtoehtojen tarkastelua. Hyödyt kytkeytyvät työn sujuvoittamiseen, uudenlaisten näkökulmien tuottamiseen ja arviointien yhdenmukaistumiseen. Keskeisiä rajoitteita ovat kuitenkin tiedon mahdolliset asiavirheet, vinoumat ja datan laatuun liittyvät riskit, tekoälymenetelmien puutteellinen läpinäkyvyys sekä luottamuksellisuuteen liittyvät haasteet. Tekoäly ei voi korvata sosiaalityöntekijän eettistä ja kontekstisidonnaista harkintaa, vaan sen käyttö edellyttää osaamista, selkeitä käytäntöjä ja ihmisen tekemää varmistamista.