Se, mikä ei vielä näy: Ongelmanratkaisutaitojen ilmeneminen Rovaniemen koulujen kuvataideopetuksesta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten ongelmanratkaisutaitojen ilmeneminen rakentuu kuvataidekasvatuksessa oppilaiden ja opiskelijoiden työskentelyssä. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten ongelmanratkaisu tulee näkyväksi osana taiteellista prosessia sekä miten se ilmenee sekä tietoisena että tiedostamattomana toimintana. Tutkimus ei pyri kehittämään valmiita pedagogisia malleja, vaan kuvaamaan ja jäsentämään ongelmanratkaisua sellaisena kuin se ilmenee kuvataideopetuksen arjessa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti työskentelyprosessin aikana syntyvät valinnat, päätökset, haasteet sekä metakognitiiviset ja reflektiiviset hetket, jotka liittyvät materiaalien, muotojen ja ideoiden kanssa työskentelyyn.

Tutkimus perustuu Suomen osuuteen kansainvälisessä Comparative Research on Creative Thinking and Complex Problem-Solving Skills -projektissa, jota koordinoi Lapin yliopisto yhteistyössä Corvinus University Budapestin, Kyushu Universityn ja PACO:n kanssa. Aineisto on kerätty etnografisesti suuntautuneella tutkimusotteella Rovaniemen kuvataidekoulussa, Rantavitikan peruskoulussa ja Lyseonpuiston lukiossa. Keskeisinä menetelminä toimivat osallistuva havainnointi, opetustilanteiden tarkastelu sekä oppilaiden ja opiskelijoiden työskentelyprosessien analyysi.

Tutkimus tarkastelee, miten ongelmanratkaisu ilmenee eri työskentelyn vaiheissa sekä millä tavoin eksplisiittinen ja implisiittinen tieto kietoutuvat toisiinsa näissä prosesseissa. Lisäksi analysoidaan, miten opetustilanteen rakenteet, tehtävänannot ja ohjaus vaikuttavat siihen, millä tavoin ongelmanratkaisutaitojen ilmeneminen tulee näkyväksi. Tarkastelu kohdistuu myös siihen, miten metakognitio ja reflektio vaikuttavat työskentelyn etenemiseen ja oppilaiden kykyyn kohdata haasteita.

Tulokset osoittavat, että ongelmanratkaisutaitojen ilmeneminen kuvataidekasvatuksessa on vahvasti prosessuaalista, iteratiivista ja tilannesidonnaista. Ongelmanratkaisu rakentuu kokeilun, epäonnistumisen ja uudelleenrakentamisen kautta, ja merkittävä osa siitä tapahtuu implisiittisen tiedon tasolla toiminnan aikana. Samalla metakognitio ja reflektio näyttäytyvät keskeisinä tekijöinä siinä, miten tietoiseksi ongelmanratkaisu tulee ja miten joustavasti oppilaat pystyvät jatkamaan työskentelyään haasteiden kohdatessa.

Tutkimus tuo esiin opettajan keskeisen roolin ongelmanratkaisun näkyväksi tekemisessä. Reflektiota tukeva ohjaus voi auttaa oppilaita tunnistamaan omaa ajatteluaan, sanallistamaan ratkaisujaan ja hahmottamaan epäonnistumiset osana oppimisprosessia. Samalla tutkimus osoittaa, että ongelmanratkaisutaitojen ilmeneminen ei rajoitu pelkästään sanallistettuun ajatteluun, vaan rakentuu myös kehollisena, materiaalien kanssa tapahtuvana toimintana.

Tutkimuksen toteutukseen liittyi myös rajoitteita. Kansainvälisen tutkimusprojektin puitteissa toteutetut tehtävänannot vaihtelivat eri koulukonteksteissa, mikä vaikeutti aineiston suoraa vertailua. Lisäksi tutkijan rooli opiskelijatutkijana rajasi mahdollisuuksia vaikuttaa tutkimuksen rakenteeseen ja toteutukseen. Näistä lähtökohdista tutkimuksen tulokset ovat osittain tulkinnanvaraisia, ja tutkijan oma näkökulma on voinut vaikuttaa aineiston tulkintaan.

Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että kuvataidekasvatus tarjoaa merkityksellisen kontekstin ongelmanratkaisutaitojen tarkastelulle. Se tuo esiin tarpeen kiinnittää huomiota oppimisprosessiin ja sen näkyväksi tekemiseen, jotta oppilaat voivat kehittää metakognitiivisia taitojaan ja rakentaa joustavampaa suhdetta oppimiseen, epäonnistumisiin ja omaan osaamiseensa.