Terveyssosiaalityön nykytila ja tulevaisuus hyvinvointialueella

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten terveyssosiaalityön asiantuntijuutta hyödynnetään hyvinvointialueella, millaisena työn nykytila näyttäytyy ja millaisia kehittämistarpeita asiantuntijat tunnistavat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto koostui kahdesta terveyssosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelusta sekä yhdestä johdon ryhmähaastattelusta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että terveyssosiaalityön asiantuntijuus rakentuu asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisesta jäsentämisestä, kriisityöstä sekä sosiaalietuuksien ja palvelurakenteiden syvällisestä tuntemuksesta. Asiantuntijuuden ytimessä on kyky yhdistää sosiaalinen ja terveydellinen tieto asiakasprosessin tueksi ja toimia moniammatillisen tiedon kokoajana. Terveyssosiaalityö on nopeatempoista työtä, jossa koordinointi, psykososiaalinen tuki ja etuuksien kartoitus limittyvät toisiinsa ja jossa yhteistyö hoitoyksiköiden kanssa on keskeistä asiakkaan toimintakyvyn ja arjen jatkuvuuden turvaamiseksi.

Haastateltavat kuvasivat terveyssosiaalityötä rajapintatehtävänä, jossa asiakkaan elämäntilanne, palvelujärjestelmän rakenteet ja moniammatillinen yhteistyö kohtaavat. Vaikuttava työ edellyttää varhaista kiinnittymistä asiakasprosessiin, selkeitä yhteistyö- ja tiedonsiirtorakenteita sekä terveyssosiaalityön aseman vahvistamista organisaatiossa. Tutkimus tuo esiin, että mikrotason havainnot laajenevat meso- ja makrotason signaaleiksi palveluketjujen toimivuudesta ja rakenteellisista haasteista. Terveyssosiaalityö toimii näin keskeisenä rakenteellisen tiedon tuottamisen areenana. Yksilölliset kokemukset jäsentävät samalla järjestelmätason kehittämistarpeita.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terveyssosiaalityö on olennainen osa hyvinvointialueen palvelurakennetta, mutta sen rakenteet ja asema kaipaavat edelleen selkeyttämistä. Kehittämistarpeet liittyvät erityisesti rajapintojen sujuvoittamiseen, tiedonkulun vahvistamiseen ja sosiaalisen tiedon systemaattiseen integrointiin päätöksenteossa. Terveyssosiaalityön vahvistaminen tukisi sekä asiakkaiden hyvinvointia että palvelujärjestelmän toimivuutta, läpinäkyvyyttä ja kustannusvaikuttavuutta.