Kymenlaaksossa sosiaali- ja kriisipäivystykseen tulleiden yhteydenottojen tuottaman tiedon tarkastelua rakenteellisen sosiaalityön kontekstissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystykseen kohdistuneiden yhteydenottojen muutoksia vuosina 2021–2025 sekä näiden muutosten rakenteellisia ulottuvuuksia. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten sosiaali- ja kriisipäivystystyö kohdentuu, millaisia sosiaalisia ilmiöitä yhteydenotot heijastavat ja miten yhteydenotoista tuotettua tietoa voidaan hyödyntää rakenteellisessa sosiaalityössä. Aineistona hyödynnettiin Serena Business Manager järjestelmästä koottua tilastoaineistoa (N=46 566) sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöiden puolistrukturoituja teemahaastatteluja (N=4). Tutkimus toteutettiin integroivalla monimenetelmällisellä lähestymistavalla, jossa tilastollinen ja laadullinen tieto täydensivät toisiaan.

Tulokset osoittavat, että yhteydenotot lisääntyivät tarkastelujaksolla ja hätäkeskuksen rooli yhteydenottojen välittäjänä vahvistui merkittävästi. Puhelin säilyi yleisimpänä yhteydenottotapana, mutta muu- ja moniammatillinen tiimi -tilastointimerkintöjen käyttö kasvoi, mikä yhdessä haastatteluaineiston kanssa paljasti kirjaamiskäytäntöjen epäyhtenäisyyttä. Yhteydenottojen syissä korostuivat kiireellinen sosiaalipäivystyksen tarve, kriisityö sekä nuoriin ja ikääntyneisiin liittyvät ilmoitukset. Haastatteluaineisto osoitti erityisesti nuorten monimuotoiset mielenterveys- ja päihdeongelmat, sijaishuollon virka-avun tarpeen, ikääntyneiden kotona pärjäämisen kriisiytymisen sekä asunnottomuuden akuutit tilanteet, jotka eivät kaikilta osin näy tilastoissa ilmiöinä.

Tutkimustulokset osoittavat sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimivan yhä useammin palvelujärjestelmän rajapinnoissa tilanteissa, joissa virka-aikaiset palvelut eivät ole saavutettavissa tai joissa asiakkaan tilanne on äkillisesti kriisiytynyt. Sosiaali- ja kriisipäivystys näyttäytyy näin paitsi akuutin sosiaalisen hädän ensivasteena myös palvelujärjestelmän kuormituksen ja yhteiskunnallisten muutosten varhaisena indikaattorina. Tilastoinnin epäyhtenäisyys, luokittelujen päällekkäisyys ja dokumentoinnin pirstaleisuus vaikeuttivat työn kohdentumisen seurantaa ja osoittivat tiedontuotannon tulkinnallisuuden. Haastatteluaineisto täydensi tilastollista kuvaa ja toi esiin palvelujärjestelmän rakenteellisia haasteita. Tutkimus korostaa tarvetta tilastointijärjestelmän yhdenmukaistamiselle sekä rakenteellisen tiedon systemaattiselle hyödyntämiselle hyvinvointialueen palvelujen kehittämisessä.