Fenomenologinen tutkimus työssä palautumisen johtamisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on huoli työuupumuksen lisääntymisestä ja työhyvinvoinnin yksilökeskeisestä kehittämisestä, vaikka työhyvinvoinnin parantaminen vaatisi laajempaa johtamisen ja työn rakenteiden tarkastelua. Johtajuus on muuttunut kohti jaettuja ja verkostomaisia muotoja, joiden kautta voidaan rakentaa vuorovaikutusta, joka tukee työntekijöiden toimijuutta ja palautumista. Palautuminen on keskeinen osa työhyvinvointia, sillä työ kuormittaa psyykkisesti ja fyysisesti, ja puutteellinen irrottautuminen työstä voi johtaa uupumukseen. Tuore tutkimus osoittaa, että palautumista voi edistää monin tavoin jo työpäivän aikana, kuten mikrotauoilla, luonnossa liikkumisella ja tietoisuusharjoituksilla.

Työssä tapahtuvan psykologisen palautumisen johtamista on kuitenkin tutkittu vähän, ja aiempi tutkimus kohdistuu pääosin johtajien omaan palautumiseen tai työn ulkopuolella tapahtuvaan elpymiseen. Tämä tutkimus pyrkii paikkaamaan aukkoa tarkastelemalla aihetta vastaamalla tutkimuskysymykseen: Miten psykologista työssä palautumista johdetaan? Tutkimus toteutetaan eksistentiaalis-fenomenologisessa viitekehyksessä, holistista ihmiskäsitystä hyödyntäen. Aineistona on kuusi haastattelua, jotka analysoidaan kuvailevan fenomenologisen menetelmän avulla.

Tutkimus tuotti kaksi päätulosta: Kollegojen tuki nosteena palautumisen johtamisessa ja Esihenkilön toiminta sekä tukee että kuormittaa. Psykologisen työssä palautumisen johtamisen merkitys tutkimuksen kannalta on työn itsensä antoisuuden ymmärtäminen kollegoiden kanssa jaettuna ympäristönä sekä esihenkilön tuen merkitys työn rajaajana ja kuormituksen helpottajana. Käytännön työn johtamisessa korostuu sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen, jotta sekä lähi- että etätyössä voimaannuttava kanssakäyminen kollegoiden kanssa mahdollistuu.