Lastensuojelun avohuollon taloudellinen tuki ja sosiaalityöntekijän harkintavalta: ammattietiikan tarkastelua

Abstract

Sosiaalityöntekijän harkintavalta suhteessa lastensuojelun avohuollon taloudelliseen tukemiseen on kiristyneessä yhteiskunnallisessa taloustilanteessa ajankohtainen tutkimuskohde. Avohuollon tukitoimiin liittyen taloudellisen tuen harkinnasta on rajallisesti tutkimus-tietoa ja harkinnan perusteet vaihtelevat sosiaalityöntekijöittäin (Kotisaari 2025, 197). Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä taloudellisen tuen harkinnan perusteista lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden näkemysten kautta. Tutkielmassa tarkasteltiin, miten arvot ja ammattietiikka ilmenevät harkinnan perusteissa sekä millaisia eettisiä jännitteitä ja mahdollisuuksia taloudellisen tuen harkinta sisältää. Teoreettisena viitekehyksenä sekä tarkastelun kohteena toimi sosiaalityön arvot ja eettiset periaatteet (Talentia 2023), joita voidaan jaotella eettisinä kysymyksinä (Banks 2021, 25) esi-merkiksi koskien sekä yksilöä että yhteiskuntaa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä ja se koostui 18 lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän avoimista vastauksista. Aineiston analysointi tehtiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla sekä teoriaohjaavuutta hyödyntäen.

Tulosten mukaisesti taloudellisen tuen harkinnan perusteet liittyvät ennen kaikkea tarveperusteisuuteen ja lapsen etuun suhdeperusteisessa työssä huomioiden lapsen vanhemmat, organisaation ohjeet sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vastustamisen. Taloudellinen tukeminen on yksi merkityksellinen tapa toteuttaa lastensuojelun avohuollon tukitoimia lapsen eduksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tilannekohtaisen harkinnan kautta. Sosiaalityön ammattieettisesti harkittu taloudellinen tuki voi edistää lapsen hyvinvointia ja osallisuutta sekä suoraan että välillisesti poistamalla vanhempien talousstressiä ja mahdollistamalla tilaa muutostyöskentelylle. Taloudellinen tuki itsessään ei poista lastensuojelun tarvetta, mutta voi motivoida muutokseen sekä tuoda luottamusta sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen.

Tutkielman avulla saadaan lisää ymmärrystä ammattieettisen taloudellisen tukemisen jännitteistä ja mahdollisuuksista lastensuojelun avohuollossa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät ovat ammattieettisesti sitoutuneita edistämään lapsen etua ja hyvinvointia sekä yksilöllisissä tilanteissa että yhteiskunnan rakenteissa. Taloudellisen tuen eettisellä harkinnalla suhdeperusteisessä työssä on mahdollisuuksia edistää lapsen etua silloinkin, kun yhteiskunnan tai organisaation resursseista säästetään.