Täyttötyötä palveleva ruskeakarhun kita: 3D-tekniikoiden hyödyntäminen konservoinnin komponenttivalmistuksessa

Abstract

Eläinten täyttämisellä on pitkät perinteet, siinä pääideana on korvata kaikki säilymätön ja ikääntyessään muuttuva aines vastaavilla, mutta ei aikaan reagoivilla materiaaleilla. Täyttökomponentteja ei juurikaan ole valmistettu ennen 3D-tekniikoita hyödyntäen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää erilaisten prototyyppien ja asiantuntijahaastattelun avulla vastaus tutkimuskysymykseen; miten kuluttajalaatuisella 3D-skannerilla ja -tulostimella voi tuottaa eläinten täytössä käytettäviä näkyviä komponentteja?

Tutkimuksen keskeiseksi osaksi on valittu ruskeakarhun (lat. Ursus arctos) leukojen täyttökomponenttia imitoiva prototyyppi, joita apuna käyttäen on haastateltu eläintentäytön ammattilaista 3D-tekniikoilla valmistetun täyttökomponentin potentiaalin arvioinnissa. Pro gradu -tutkielman metodi on muotoilu tutkimuksen kautta (eng. research through design). Alkuperäiset referoitavat tutkimusaineistot ja täyttöprosessin aiheeseen tutustuttaminen on saatu Suomen täyttötarvike -yritykseltä.

Tutkimuksen keskeisinä löydöksinä voi pitää sitä, että kuluttajalaatuinen laitteisto riittää näkyville jäävän täyttökomponentin valmistukseen, tietyin edellytyksin. 3D-tekniikoilla on lisäksi omia hyviä puolia muihin perinteisempiin komponenttien valmistusmenetelmiin verrattuna. Tekniikoiden suurin voima piilee kappaleen muokattavuudessa tarpeen mukaan sekä muottiteknisten rajoitteiden kiertämisellä materiaalia lisäävän tekniikkansa avulla. Johtopäätöksenä on, että muotoilu tutkimuksen kohteena toimii täyttökomponentin vaatimusten rajaamis- ja kohdentamismenetelmänä. Aiheen jatkotutkimus kannattaa pitää konkreettisella tasolla ja selvittää esimerkiksi eri tulostettavien materiaalien rajoitteita ja mahdollisuuksia.