Katkoksesta kytkökseen, kakseudesta kokonaiseksi : taidekasvatuksen ja joogan menetelmin toteutettu tapaustutkimus Shri Yantra -kaikkeussymbolista maailmankuvallisena työkaluna

Abstract

Gradussani tutkin Shri Yantra -taidetyöpajaani osallistuneiden kokemuksia ja tiedon syventymistä taideperustaisesti. Samalla kehitän uutta taidepedagogiikkaa ja elämyksellistä menetelmää yhdistämällä taidetta ja joogaa. Tutkimusstrategialtaan graduni on hermeneuttis-fenomenologinen, taideperustainen toiminta- ja design-tutkimus. Jäsentelen myös joogan maailmankuvan, länsimaisen filosofian, posthumanistisen ja ekososiaalisen taidekasvatuksen välisiä suhteita teoreettisesti. Graduni kontekstissa voidaan argumentoida, että tiedon syventyminen joogan ja taiteen menetelmin voi tarkoittaa myös ontologisesti ja epistemologisesti syvempää suhdetta maailmaan, jonka perusluonne voidaan tavoittaa prosessinomaisena, joogan termein jatkuvasti hengittävänä, kokemuksen ilmentymiseen ja tietoisuuteen perustuvana kokonaisuutena. Soveltamani joogatradition ja Shakta-joogakoulun tunnuksena toimii Shri Yantra, kaikkeusymboli ja metafyysinen esitys, joka esittää itseään alati generoivaa prosessia. Keskeisenä tutkimuskysymyksenäni oli selvittää, syvensivätkö taiteelliset menetelmät tuottaa kyseinen symboli taidetyöpajalaisten ymmärrystä Shri Yantrasta. Taidetyöpajastani kerätyn aineiston perusteella työpajaan osallistuneiden kokemus ja tieto Shri Yantrasta syventyi lähes kaikilla osallistujilla kolmen erilaisen taiteellisen menetelmän kautta. Pro gradu -tutkielmani kautta argumentoin, että kaikkeussymbolia edustava Shri Yantra voi olla samanaikaisesti menetelmä, tavoite ja kohde syvemmän maailmansuhteen luomisessa tässä kontekstissa.

Graduni käy teoreettista vuoropuhelua intialaistaustaisen joogisen maailmankuvan ja menetelmien sekä jungilaisen symbolityön, Mircea Eliaden uskontofenomenologian, John Deweyn kokemusfilosofian ja Maurice Merleau-Pontyn kehonfenomenologian kanssa avaten niihin uusia näkökulmia ja yhteyksiä. Kuvataidekasvatuksen opinnäytteenä graduni asettuu osaksi posthumanistista keskustelua ja paradigman muutosta. Taidetyöpajani toimi tapaustutkimuksena tämän paradigman muutoksen sisällä. Symbolityöllä sekä taiteellisilla menetelmillä voi olla potentiaalia purkaa dualismeja ja tuottaa toiveikasta, kestävyysperustaista kasvatusnäkemystä ja elämänkulttuuria niin taidekasvatuksen kentälle kuin laajemminkin.