Pitkospuita pitkin tulevaisuuteen? Luontomatkailun muuttuvat käytännöt

Abstract

Suomessa Metsähallituksen Luontopalveluilla on tärkeä rooli suomalaisen luontomatkailun, luonnon virkistyskäytön sekä luonnonsuojelun mahdollistajana. Vuonna 2023 alkaneella hallituskaudella tehdyt resurssien leikkaukset ovat herättäneet paljon julkista keskustelua, jossa korostuu huoli luontomatkailun ja Metsähallituksen Luontopalveluiden tulevaisuudesta.

Luontoalueiden kehittämistä ja hallinnointia koskevaa tutkimusta on tehty laajasti liittyen matkailuun, luonnonsuojelun ja luontomatkailun yhteensovittamiseen sekä matkailijoiden käyttäytymiseen ja motiiveihin luontoalueilla. Näissä tutkimuksissa on käsitelty erityisesti suojelualueiden hallinnan muutosta ja kansallispuistojen rahoitukseen liittyviä haasteita, kuten esimerkiksi pääsymaksujen mahdollisuutta osana kestävää alueiden rahoittamista. Tämä tutkielma osallistuu erityisesti luonto- ja suojelualueiden hallinnan muutosta ja kansallispuistojen rahoitusta käsittelevään tutkimuskeskusteluun analysoimalla luontomatkailun käytäntöjen muutoksia luontoalueiden rakenteiden ja palveluiden muuttuessa.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella luontomatkailun muuttuvia käytäntöjä luonnossa liikkujien näkökulmasta hyödyntämällä käytäntöteoreettista lähestymistapaa. Tutkimuksessa keskitytään siihen, millaisia luonnossa liikkujien ja sen myötä luontomatkailun käytännöt ovat ja millaisia muutoksia luontomatkailun käytännöissä tapahtuu ja miten luonnossa liikkujat kokevat nämä muutokset. Tutkimuksen päätutkimuskysymys, johon työ pyrkii vastaamaan, on: Miten luonnossa liikkujat kuvaavat luontomatkailun käytäntöjen muutosta? Tutkimusaineisto koostuu erilaisten luonnossa liikkujien (n=81) sähköiseen kyselyyn antamista vastauksista. Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä, joissa vastaajat kuvasivat anonyymisti käytäntöjä, niissä tapahtuvia muutoksia sekä muutoksiin liittyviä kokemuksiaan. Aineiston analyysissä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa aineistoa on tarkasteltu käytäntöteoreettisen viitekehyksen avulla kiinnittäen huomiota luontomatkailun käytäntöjen elementteihin eli merkityksiin, tietoisuuteen ja materiaaleihin. Tulokset osoittavat, miten luontomatkailun käytännöt rakenteiden ja palveluiden muuttuessa käytäntöjen elementtien väliset suhteet järjestäytyvät uudelleen. Vastuun painopiste siirtyy luonnossa liikkujan omaan osaamiseen, ja vastaajat tuovat esiin myös valmiutta osallistua luontoalueiden ylläpidon kompensointiin. Tuloksia voidaan hyödyntää luontomatkailun ja luontoalueiden hallinnan kehittämisessä erityisesti pohdittaessa luonnossa liikkujien roolia luontomatkailussa ja luontoalueiden ylläpidon kestävää rahoittamista.