Kansainvälinen julkisten hankintojen instrumentti ja kolmansien maiden muuttuva asema EU:n julkisissa hankinnoissa

Abstract

Tämä maisteritutkielma ja sen ensisijainen tutkimuskysymys tarkastelevat kolmansista maista peräisin olevien talouden toimijoiden oikeudellista asemaa EU:n julkisissa hankintamenettelyissä. Tutkimuksessa käsitellään unionin tuomioistuimen ratkaisujen Kolin ja Qingdao merkitystä kolmansista maista peräisin olevien tarjoajien kannalta. Tutkimuskysymystä käsitellään lisäksi EU:n kansainvälisen julkisten hankintojen instrumentin (IPI-asetus) näkökulmasta, joka on otettu ensimmäistä kertaa käyttöön EU:n rajoittaessa kiinalaisten tarjoajien osallistumista lääkinnällisiä laitteita koskeviin julkisiin hankintoihin.

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattaessa havaittiin, että sellaisten kolmansien maiden talouden toimijoilla, jotka eivät ole tehneet unionin kanssa kansainvälistä sopimusta, jolla taataan vastavuoroinen ja yhdenvertainen pääsy julkisten hankintojen markkinoille, ei ole oikeutta vedota EU:n hankintalainsäädäntöön. Näin ollen näillä talouden toimijoilla ei myöskään ole oikeutta vaatia EU:n hankintalainsäädännön perusteella vähintään yhtä edullista kohtelua jäsenvaltioiden ja julkisia hankintoja koskevien kansainvälisten sopimusten jäsenmaiden talouden toimijoihin nähden.

Tapaukset Kolin ja Qingdao korostavat, että julkiset hankinnat suhteessa kolmansiin maihin kuuluvat EU:n yksinomaisen toimivallan piiriin yhteisen kauppapolitiikan alalla. Tutkimuksen toissijainen tutkimuskysymys tarkastelee unionin yksinomaisen toimivallan näkökulmasta julkisten hankintojen sääntelyä EU:n huoltovarmuuden ja strategisen autonomian sääntelyn välineenä. Toissijaiseen kysymykseen vastattaessa havaittiin, että koska unionilla ei ole toimivaltaa huoltovarmuuskysymyksissä, ovat julkiset hankinnat osana sisämarkkinoita unionille luonnollinen väylä vahvistaa EU:n huoltovarmuutta ja strategista autonomiaa. Julkisiin hankintoihin yhteisen huoltovarmuuden sääntelyn välineenä liittyy kuitenkin myös haasteita johtuen jäsenvaltioiden välisistä eroista. Varautumisnäkökulmat saattavat myös olla ristiriidassa julkisten hankintojen sääntelyn kanssa esimerkiksi tulevaisuuden mahdollisia poikkeusoloja varten tehtävissä hankinnoissa.