Kunnianloukkausrikoksen jatkuvuuden arvioinnin erityiskysymyksiä verkkoympäristössä ja sosiaalisen median ympäristössä

Abstract

Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena on kriittisesti tarkastella KKO 2024:3 ratkaisussa tehtyä linjausta kunnianloukkauksen jatkuvuudesta ja syyteoikeuden vanhentumisesta sosiaalisen median alustalla tehdystä kunnianloukkauksesta. Kritiikin keskeisinä teemoina ovat KKO:n aikaisempi ratkaisukäytäntö, KKO:n teknologian ymmärryksen puute (algoritmit ja suosittelujärjestelmät) ja kunnianloukkauksen alkuperäisen julkaisijan tosiasiallinen hallinta julkaisuun.

Tutkielma alkaa taustoittamalla kunnianloukkausrikosten sääntelyhistoriaa, ajankohtaista sääntelyä, kansallisia ja kansainvälisiä periaatteita, jotka ovat vaikuttaneet sääntelyyn. Tämän jälkeen taustoitetaan vanhentumisen sääntelyhistoriaa, sääntelyyn vaikuttaneita periaatteita ja voimassaolevaa sääntelyä. Tämän jälkeen avataan sosiaalisen median algoritmeja ja niiden luomia suosittelujärjestelmiä ja niihin liittyvää teknistä puolta. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten nämä algoritmien luomat suosittelujärjestelmät voivat tosiasiallisesti ylläpitää jatkuvan rikoksen tilaa teknisen luonteensa ansiosta, vaikka alkuperäinen julkaisija pysyisi julkaisuhetken jälkeen passiivisena. Tämän jälkeen tarkastellaan kunnianloukkauksen sisältäneen julkaisun tekijän tosiasiallisen hallintaa, joka on kohdistunut kunnianloukkauksen sisältävään julkaisuun. Sitten tarkastellaan KKO 2024:3 ratkaisua. Tässä kohdassa tuodaan myös esille ratkaisussa esitetty eriävä mielipide, joka ottaa paremmin huomioon sosiaalisen median tekniset erityispiirteet ja alkuperäisen julkaisun tehneen henkilön tosiasiallisen hallinnan alkuperäiseen julkaisuun. Tämän jälkeen tutkielmassa siirrytään oikeusvertailevaan osioon, jossa vertaillaan Suomen naapurimaiden Ruotsin ja Norjan kunnianloukkaussääntelyä ja sääntelyn kehitystä. Oikeusvertailevassa osiossa tarkastellaan myös Ruotsin ja Norjan mallien tarjoamia mahdollisia kehityssuuntia, jotka voivat vaikuttaa kunnianloukkauksen sääntelyyn Suomessakin. Oikeusvertailevan osion jälkeen tutkielma päättyy viimeiseen osioon, joka sisältää yhteenvedon ja tiiviin de lege ferenda osion.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että linjaus siitä, ettei kunnianloukkausta sosiaalisen median alustalla pidetä jatkuvana rikoksena on oikeudellisesti epätyydyttävä. Kunnianloukkauksen pitämistä jatkuvana rikoksena tukee pitkään jatkunut aikaisempi ratkaisukäytäntö, jossa sitä on pidetty jatkuvana rikoksena, esittää sanan arkikielen etusija-periaatteen mukainen ja teknologiamyönteisempi tulkintatapa, sosiaalisen median teknilliset ominaisuudet ja tarkempi tosiasiallisen hallinnan arviointi. Tutkielmassa ehdotetaankin, että sosiaalisen median teknisten erityiskysymysten huomioiminen, kuten suosittelujärjestelmien ja julkaisijan tosiasiallisen hallinnan tarkastelu voivat johtaa siihen, että sosiaalisen median alustalla tapahtuvaa kunnianloukkausta voitaisiin pitää jatkuvana rikoksena, koska kunnianloukkauksen sisältävä julkaisu ei ole passiivisessa tilassa, vaikka sitä ei julkaistaisi uudestaan. Tutkielma on optimistinen sen suhteen, että linjaus muuttuu myöhemmin tuomioistuinten perehtyessä paremmin sosiaalisen median teknillisiin ominaisuuksiin ja niiden tosiasiallisiin vaikutuksiin julkaisuihin, jotka tehdään sosiaalisen median alustalla. Lopussa tuodaan esille myös mahdollisia tulevaisuuden näkymiä kunnianloukkaussääntelystä ja mahdollisia kehityssuuntia.