Itsemääräämisoikeus ikääntyneiden palveluissa oikeusasiamiehen ratkaisujen perusteella

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ikääntyneiden palveluissa. Aineistona toimi eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten itsemääräämisoikeus toteutuu ikääntyneiden palveluissa, miten sitä rajoitetaan ja mitkä rakenteelliset tekijät vaikuttavat sen toteutumiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja sen teoreettisena viitekehyksenä toimi rakenteellinen sosiaalityö sekä kriittinen realismi. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, hyödyntäen myös ryhmittelyä. Aineiston analyysissa muodostui neljä pääteemaa: itsemääräämisoikeuden toteutuminen palveluprosessissa, itsemääräämisoikeuden toteutuminen arjessa, itsemääräämisoikeuden toteutumista rajoittavat käytännöt sekä rakenteelliset tekijät itsemääräämisoikeuden taustalla.

Tutkimukseni keskeisenä tuloksena oli, että itsemääräämisoikeuden toteutumisessa ikääntyneiden palveluissa on paljon puutteita. Puutteita esiintyi niin palveluprosessin eri vaiheissa, esimerkiksi asiakkaiden kuulemisessa ja tarpeita vastaavan palveluasumispaikan saamisessa. Asiakkaiden arjessa itsemääräämisoikeus toteutui parhaiten pienissä, arkisissa asioissa esimerkiksi toiveiden huomioimisena. Toisaalta taas hoivakotien rutinoituneet käytännöt osaltaan rajoittivat yksilöllistä hoitoa ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Esiin nousi myös itsemääräämisoikeuteen liittyvät haasteet suhteessa ikääntyneen turvallisuuden ja välttämättömän hoidon ja huolenpidon takaamiseksi. Rajoitustoimenpiteiden toteuttamisessa esiintyi epäkohtia, osittain taustalla vaikutti myös puutteellinen lainsäädäntö. Havaintojen perusteella rakenteellisilla tekijöillä, kuten henkilöstöresursseilla ja lainsäädännöllä on paljon vaikutusta itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Lisäksi myös yhteiskunnalliset arvot ja asenteet vaikuttavat rakenteisiin, mikä heijastuu siihen, miten ikääntyneiden palveluja toteutetaan.