Työilmapiirin diskurssit asiantuntijatyössä

Abstract

Työilmapiiriä on tutkittu erittäin vähän omana ilmiönään, lähinnä osana työhyvinvointia suomalaisessa tutkimuksessa. Kansainväliset tutkimukset ovat keskittyneet määrällisiin menetelmiin. Johtamisen psykologian näkökulmasta ilmiöstä ei ole vielä tutkimusta.

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia työilmapiirin diskursseja asiantuntijatyössä kehkeytyy. Empiirisen tutkimukseni perusteella aineistosta nousi yhteensä viisi erilaista diskurssia tai merkitysulottuvuutta: tunteiden, kahvihetkien, etätyön, työilmapiirijohtamisen ja vastuun diskurssit. Tutkimukseni tuo uutta näkökulmaa tieteelliseen keskusteluun ja jopa haastaa suomenkielisen termin ”ilmapiiri” käyttöä. Samaan aikaan työyhteisössä on tunteiden variaatiota ja erilaisia kokemuksia. Työilmapiiriä rakennetaan asiantuntijayhteisössä yhteisissä ja ennalta suunnitelluissa kahvihetkissä. Etätyö aiheuttaa kahtiajakoa asiantuntijoiden puheessa ja työilmapiiri muuntuu erilaiseksi, kun yhteisön jäsenet eivät ole fyysisesti toimistolla. Yhdestä diskurssista muodostui työilmapiirijohtajan arkkityyppi, joka voi loppujen lopuksi olla kuka tahansa työyhteisön jäsen. Vastuu jakautuu työilmapiiristä jokaiselle työyhteisön jäsenelle, mutta johdon odotetaan kantavan siitä huolta enemmän kuin muiden.