Rakastaa, ei rakasta – kokemuksia pukeutumisen ja ihastumisen yhteydestä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ihastumisen ja pukeutumisen välistä yhteyttä. Tutkimus vastaa kysymykseen ”Millaisena ihastumisen ja pukeutumisen yhteys koetaan?”. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista naista eri vuosikymmeniltä (synnyinvuodet 1940–2010-luvuilta). Sosiaalipsykologiseen viitekehykseen asettuvassa tutkimuksessa hyödynnetään tulosten tulkinnassa fenomenologishermeneuttista sisällönanalyysia. Teoreettisessa taustoituksessa pukeutuminen määritellään sosiaaliseksi toiminnaksi, jota tarkastellaan muun muassa rakkauspsykologian, symbolisen interaktionismin ja miehisen katseen käsitteiden kautta.

Tulokset osoittavat, että erilaiset katseet ja niiden verkostot vaikuttavat keskeisesti naisten kokemuksiin pukeutumisesta ihastumisen yhteydessä. Katseiden verkko muodostuu sukupuolittuneesta katseesta, sekä ihastuksen kohteen ja ympäristön katseesta, joita subjektiivinen ”kauneus on katsojan silmissä” -kokemus värittää.

Tutkimuksen perusteella pukeutumisella on merkittävä rooli ihmisen viehättävyyden ja ihastuttavuuden rakentumisessa. Pukeutumisen koetaan ilmentävän yksilön persoonaa, mutta se voi altistaa myös sosiaaliselle lokeroinnille. Lisäksi pukeutuminen voi joko vahvistaa tai laukaista ihastumiseen liittyvän vetovoiman. Ihastumisen myötä pukeutumiskäytös muuttuu tietoisemmaksi: pukeutumisella viestitään omasta identiteetistä, tilanteesta ja haluista. Samalla kokemus itsestä muuttuu, ja pukeutumisella pyritään aktiivisesti vaikuttamaan sekä omiin että ihastuksen kohteen tunteisiin.