Uusiutuvan energian hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi uusiutuvan energian direktiivin (EU) 2023/2413 mukaisilla nopean kehittämisen alueilla

Abstract

Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen ilmastoneutraaliuuden saavuttamisen vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää energiasektorilla mittavia muutoksia, ja erityisesti uusiutuvan energian osuutta tulee kasvattaa. Tämän saavuttamiseksi vuonna 2023 hyväksytty RED III -direktiivi (EU) 2023/2413 mahdollistaa uutena menettelynä uusiutuvan energian hankkeiden vapauttamisen hankekohtaisesta ympäristövaikutusten arvioinnista erityisillä nopean kehittämisen alueilla. Ympäristövaikutusten arviointi hankkeista, joilla on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia, on kuitenkin vakiintunut pääsääntö, joka toteuttaa EU:n ennaltaehkäisevää ympäristöpolitiikkaa sekä ympäristönsuojelun korkeaa tasoa.

Tutkimuksessa tarkastellaankin, onko RED III -direktiivin 16 a artiklan mukainen YVA-poikkeus yhteensopiva YVA-direktiivin 2011/92/EU päätavoitteen sekä EU:n korkean suojelun tason kanssa. Tutkimuksen metodina toimii lainoppi, jota täydentää sääntelyteoreettinen ympäristöoikeustutkimus. Tutkimuksessa havaitaan, että RED III -direktiivin 16 a artiklan seulontakynnyksen nosto erittäin todennäköisiin haittoihin sekä muut analysoidut muutokset kaventavat erityisesti YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaista arviointivelvollisuuden soveltamisalaa sekä rajoittavat varovaisuusperiaatteen harkintavaikutusta.

Tutkimuksessa kuitenkin havaitaan, etteivät poikkeusta tasapainottavat mekanismit, kuten alueiden ennakollinen kartoitus, strateginen ympäristöarviointi sekä lieventämistoimenpiteet, kykene tunnistamaan yksittäisten hankkeiden paikallisia vaikutuksia samalla tarkkuudella kuin hankekohtainen ympäristövaikutusten arviointi. Menettelysäännösten todetaan siten kokonaisuudessaan heikentävän ennalta varautuvaan ja ennaltaehkäisyyn perustuvaa lähestymistapaa.

Tutkimuksessa todetaan RED III -direktiivin 16 a artiklan olevan muodollisesti yhteensopiva korkean suojelun tason kanssa, mutta samalla sen havaitaan tosiasiallisesti heikentävän YVA-direktiivin päätavoitteen toteutumista. Säännökset ilmentävät piilevää sääntelyn purkamista, jossa muodollisesti ympäristönmukainen sääntely tosiasiallisesti kaventaa vakiintuneita suojelustandardeja poikkeuksilla, oikeudellisilla olettamilla sekä menettelyjen nopeuttamisella. Sääntelyn arvioidaan lisäksi heijastavan laajempaa muutosta EU:n ympäristösääntelyssä, jossa energia- ja ilmastotavoitteet asetetaan ensisijaisiksi suhteessa muihin ympäristön etuihin pyrkimättä tavoitteiden samanaikaiseen ratkaisemiseen. Riskinä on poikkeusperusteiden vakiintuminen sääntelyjärjestelmään, mikä haastaa YVA-järjestelmän vakiintuneen aseman ympäristönsuojelun takaajana.