Finanssivalvonta osana Euroopan finanssivalvojien järjestelmää: Suomen finanssimarkkinoiden vakauden edistäminen ja turvaaminen kansainvälisessä rahoitusmarkkinaympäristössä

Abstract

Tutkimuksen tutkimustapana on oikeusdogmaattinen tutkimus ja sen pääasiallisena tarkoituksena on selvittää, kuinka Suomen finanssimarkkinavalvonta on toteutettu. Toimialan kansainvälisen luonteen vuoksi Suomen rahoitusmarkkinavalvonta muodostuu sekä kansallisesta että kansainvälisestä valvonnasta. Kansallisesta valvonnasta vastaa Finanssivalvonta, jokavalvoo vähemmän merkittäviä rahoitusmarkkinatoimijoita, jotka eivät ole suoraan eurooppalaisten valvojien valvonnassa. Merkittävimpien luottolaitosten valvonnasta vastaa Euroopan keskuspankki ja suurimpien arvopaperimarkkinatoimijoiden valvonnasta vastaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen. Euroopan pankkiviranomaisen rooli on osallistua valvontayhteistyön yhdenmukaistamiseen antamalla kansallisesti sovellettavaa soft law -ohjausta.

Kansainväliset finanssikriisit ovat johtaneet valvonnan nykytilaan, jossa finanssivalvontaviranomaiselle on myönnetty poikkeuksellisen laaja julkisen vallankäyttäjän rooli, joka kattaa laajan tietojensaantioikeuden ja tarkastusvaltuudet sekä soft law -ohjausvallan ja sanktiotoimivallan. Tämän vuoksi sen toiminnassa noudatetaan hyvän hallinnon takeita ja yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita, joiden pääasiallisena tehtävänä on varmistaa hallintotoiminnan lainalaisuus.

Tutkielmassaa tarkastellaan finanssivalvontaviranomaisen kolmoisroolia, joka on oikeusteoreettisesti tarkasteltuna ristiriidassa valtiosääntöoikeudellisen vallan kolmijako-opin kanssa. Finanssivalvontaviranomainen osallistuu merkittävissä määrin lainvalmisteluun, laatii lain pohjalta sitä tarkentavaa soft law -ohjeistusta ja valvoo, että valvottavat toimivat lainmukaisesti. Tämän lisäksi finanssivalvontaviranomaiselle on annettu tuomiovaltaa muistuttavia toimivaltuuksia, sillä se on valtuutettu määräämään hallinnollisia seuraamuksia, joissa puututaan äärimmillään valvottavan perustuslain turvaamaan perusoikeuteen harjoittaa elinkeinotoimintaa. Tämän vuoksi valvontatoiminnan sisäinen ja ulkoinen laillisuusvalvonta on keskeisessä roolissa varmistamassa oikeusturvan toteutumista hallintotoiminnassa.

Suomen finanssimarkkinavalvonnan kansallista ja kansainvälistä valvontakehikkoa on oikeustieteellisessä tutkimuksessa tarkasteltu varsin niukasti, ja erityisesti valvojien kolmoisrooliin kohdistuva kriittinen analyysi on ollut vähäistä. Näin ollen tutkielma tuottaa uutta tieteellistä lisäarvoa oikeustieteelliseen tutkimuskenttään, sillä se tarkastelee vähän tutkittua aihetta hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta.